Kansikuva vie ajatukset jonnekin Coming Up -aikakaudelle, ja bändi tuntuu edelleen olevan oma itsensä. Levy kuulostaa aika kivalta. Ensisingle Barriers viehätti heti Carson McCullers -viittauksineen (ainakin toivon, että "the heart is a lonely hunter" viittaa siihen kirjaan). Nyt kolmannella kuuntelulla varsinkin levyn keskivaihe kuulostaa entistä paremmalta, joten kyllä tästä varmasti vielä hyvä tulee. En ihmettelisi, vaikka uutuus kestäisi kuuntelua paremmin kuin Head Music ja varsinkin A New Morning (jota en totta puhuen ole kuunnellut juuri lainkaan). Joka tapauksessa on hauskaa, että sedät jaksavat yhä popata (jopa Bernard Butlerin korvannut ihmelapsi Richard Oakes on nykyään 36 vuotta vanha!).Minulle rakkaimpia Suede-levyjä ovat aina ja ikuisesti ne kaksi ensimmäistä. Vuodet ovat vierineet, mutta muistan yhä sen 18-vuotiaan pojan, joka lainasi debyyttialbumin Ylöjärven kirjastosta kasettina ja kuunteli sitä yksin iltaisin. Ja sen 19-vuotiaan, jolle Dog Man Star oli melkein liikaa syksyisenä sunnuntaina helsinkiläisessä yksiössä, kun piti taas erota tyttöystävästä kokonaiseksi viikoksi.
Jos joku Suede-fani sattuu lukemaan tämän, olisi mukavaa kuulla mielipiteitänne uudesta levystä ja kenties joitain muistojanne bändistä.
-----
P.S. JOHN IRVING TULEE ENSI KUUSSA SUOMEEN!
(Onhan se täällä ennenkin käynyt, mutta en ole päässyt paikalle. Nyt on pakko päästä!)
