Ulla-Lena Lundberg: Jää
Is, 2012, suom. Leena Vallisaari, Teos & Schildts & Söderströms 2012, 366 sivua
(Joululahja [kiitos!], luettu loppuun pe 4.1.2013 klo 23.56)
Nuori pappi muuttaa sodan jälkeen perheineen ulkosaariston Luodoille, ihastuu karuun ympäristöön ja sekalaiseen seurakuntaansa, haluaa jäädä loppuiäkseen.
Jää on väkevä tarina pienistä ihmisistä luonnonvoimien armoilla, uskosta ja rakkaudesta, surusta ja selviytymisestä. Kieli on kaunista, kerronta kulkee kuin potkukelkka sileällä jäällä. Lundbergin hahmoista ei voi olla pitämättä. Pappi, lukkari, lapset, lääkäri, pastorska – hyviä ihmisiä, kukin tavallaan. Yhteisössä on omat jännitteensä, mutta papista pitävät kaikki, hän on aina valmis auttamaan ja antamaan seurakunnalle kaikkensa.
Tiesin mitä tulee tapahtumaan, mutta tietysti loppu suretti silti. Tuli taas väkisinkin mieleen serkkupoika, joka koki saman kohtalon, aivan erilaisissa olosuhteissa mutta samanikäisenä.
Vaikka en kuulu kirkkoon, Lundbergin papin johtamaan jumalanpalvelukseen olisin voinut kuvitella osallistuvani. Ja vaikka olen täysi maakrapu, pieni pala sielustani jäi Luodoille.
★★★★½
Tarja teki hyvän valinnan.
