Palasia

Arvasin ettei Köngäs voita Finlandiaa, mutta ehdokkuus oli iloinen yllätys. Kaikesta päätellen Lundberg on palkintonsa ansainnut, ja kirja kiinnostaa jopa minua ihan eri tavalla kuin Finlandia-voittajat yleensä. Harmi ettei liene mitään toivoa saada sitä kirjastosta tai divarista lähiaikoina.

The Babies -yhtyeen Our House on the Hill vaikuttaa yllättävän pirtsakalta rocklevyltä.(* Pitää näköjään ottaa Nuorgamin minikritiikit tarkempaan seurantaan.

Hollinghurstin kanssa meinasi sittenkin tulla kiire, vähän stressaavia nuo pikalainat. Mutta kannatti ehdottomasti valvoa myöhään, Vieraan lapsi kasvoi hienoksi kokemukseksi. Kirjan luettuani teki mieli muuttaa Englantiin, alkaa metsästää harvinaisia kirjoja ja kirjoittaa runoja. Ja taas näitä outoja yhteensattumia: kirjassa mainittiin runoilija Henry Newbolt, jonka nimi esiintyi koodinimenä (Majuri Newbolt) edellisessä lukemassani kirjassa (MacDonaldin Linnuntietä). Tätä ennen en varmasti ollut ikinä kuullut koko tyypistä, ja nyt nimi tuli vastaan kahdessa kirjassa peräkkäin. Mystistä.

Tom Perrotta rokkaa! Lupaan yrittää paneutua aiheeseen perusteellisemmin joskus, tällä hetkellä tekisi vain mieli ahmia miehen loputkin kirjat. Jotenkin tuntuu, etten malta vastustaa kiusausta kovin pitkään.

Kirjaston kierrätyskärrystä löytyi lauantaina Reidar Palmgrenin Jalat edellä, jonka lukaisinkin sitten saman tien. Kirja oli erinomaisen viihdyttävä, vaikka lopusta jäikin vähän hämmentynyt olo. Palmgrenia tulee varmasti luettua lisääkin.

Huomenna pikkujoulut ja Vadelmavenepakolainen Tampereen Teatterissa.(** Odotan mukavaa iltaa – tykkäsin kirjasta pari vuotta sitten, ja näytelmääkin on kehuttu. Ylipäätään kivaa päästä taas teatteriin, alkuvuoden kiivaan rupeaman jälkeen on ollut hiljaista sillä rintamalla.

*) No joo, toisella kuuntelulla Babies tuli jo ehkä vähän toisesta korvasta ulos. En tiedä, täytyy kuunnella kolmannen kerran myöhemmin. Päivän paras levy on joka tapauksessa The House of Loven iki-ihana The German Album.

**) Lisäys 6.12.: Näytelmä oli varsin viihdyttävä. Kesti vähän aikaa lämmetä (ehkä en vain ole tottunut komedioihin), mutta vauhtiin päästyä naurettavuuksia riitti. Päähenkilö oli hyvä ja pari sivuosien esittäjää välillä suorastaan hulvattomia. Huomasin etten muistanut kirjasta paljoakaan, mutta ei se haitannut.

Hyviä juttuja viime kuussa

• Tampereen Teatterin Hiiriä ja ihmisiä. Luin kirjan ja näin leffan joskus 90-luvulla. Ne olivat hienoja, mutta teatteriesitys iski vielä kovempaa. Upeaa näyttelijäntyötä, varsinkin pääheput eli Ville Majamaa (Lennie) ja Ola Tuominen (George) olivat loistavia.



• Norwegian Wood ja By Nightfall. Sekä Ylen Radio 1:n viimelauantainen Kulttuuritunti, jossa keskusteltiin Norwegian Woodista ja japanilaisesta kulttuurista. Murakamin kirja jäi ohjelmassa lopulta sivuosaan, mutta mielenkiintoista kuultavaa yhtä kaikki.

• Se, että sain aikaiseksi kauan hautomani Murdoch-jutun.

• TBR100-villitys. Eilen jopa aloitin ensimmäistä kirjaa listaltani, tätä vauhtia ne on kaikki luettu jo vuoteen 2042 mennessä.

• Kansalliskirja ja se, että syväluotaavaa arviotani oli kuulemma siteerattu Turkka Hautalan haastattelussa Helsingin Akateemisessa.

• Black Twigin levy.

• Trainspotting. Tuli vihdoin luettua kirja uudestaan, viisitoista vuotta myöhemmin. Englanniksi tietysti, tai skotiksi, miten vain. Kuten totesin syksyllä 2010, Welshin kieli ei ole kovinkaan vaikeaa luettavaa, kun siihen tottuu. Muistin kirjasta ne jutut, jotka olivat mukana leffassa, mutta paljon muuta en. Halusin palauttaa kirjan mieleeni nyt, koska parin viikon päästä ilmestyy sen etko-osa Skagboys, joka pitää luonnollisesti hankkia mahdollisimman pian.

• Kevät. Se oli hienoa niin kauan kuin sitä kesti, ehkä saamme kokea sen uudelleen vielä joskus. (Tampereella satoi toissa päivänä noin 30 senttiä lunta.)

Teatterissa

Minulle on helpompaa lukea kuin kokea. Kirjojen sivuilla matkustan ympäri maailmaa, tosielämässä en ole vuosikymmeneen käynyt kahtasataa kilometriä kauempana kotoa.

Sama pätee teatteriin. Tulee luettua teatterimaailmaan sijoittuvia kirjoja, joskus jopa kirjoiksi painettuja näytelmiä, mutta oikeaan teatteriin uskaltaudun harvoin. Lasten kanssa olen sentään nähnyt muutaman kelpo esityksen, mutta en edes muista, koska olisin viimeksi käynyt aikuisten teatterissa – ennen toissa iltaa.

Tähän tilaisuuteen en voinut olla tarttumatta: Kellariteatterissa sai perjantaina Tampereen-ensi-iltansa Koira tahtoo taivaalle, arvostamani toimittajan Matti Kuuselan esikoisnäytelmä, ja pääsin mukaan kutsuvieraana siskoni siivellä.

Kari Väänäsen ohjaama näytelmä kertoo erään koiran viimeisistä päivistä maan päällä. Se on koskettava ja hauska, vuoron perään ja samaan aikaan. Viisaita sanoja elämästä ja kuolemasta, koiruudesta ja ihmisyydestä. Näyttelijät Vesa Kietäväinen ja Pirjo Leppänen hoitavat hommansa vakuuttavasti, ja vaikka minulla ei tosiaan ole mitään vertailupohjaa kotimaisen näyttämötaiteen nykytasosta, uskaltanen suositella tätä kiinnostuneille.

Ensi-ilta kutsuvieraana oli elämys sinänsä, tuli ihan VIP-olo. Kaikki oli ilmaista vaatesäilytyksestä lähtien, esitystä sai seurata eturivistä, sen jälkeen tarjottiin hyvää ruokaa ja juomaa. Ja jatkoilla sai kuulla tekijöiden näkemyksiä illan näytöksestä ja siitä, mikä (muka) meni pieleen. Seura oli muutenkin mukavaa ja mielenkiintoista, kuulin paljon huvittavia juttuja ja keskustelin eräänkin herttaisen leidin kanssa Haahtelasta, Carpelanista ja runoudesta (josta en tiedä juuri mitään, mutta nyt sain hyviä suosituksia). Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen ilta, jonka jälkeen olen leijunut kevyessä kulttuuripilvessä. Kiitos asianosaisille!

Teatteri on poikkeuksellinen taidemuoto. Kirjaa voi selata ja elokuvaa kelata, mutta teatteri on sarja ohikiitäviä hetkiä, joihin ei voi koskaan palata. Se on vahvasti läsnä, eikä sitä voi kontrolloida millään tavalla. Ehkä juuri näistä syistä se myös hieman hirvittää, mutta perjantai-illan kaltaiset kokemukset rohkaisevat tutkimaan lisää. Onkos teidän lukijoiden joukossa teatterin ystäviä?

---

P.S. Löysin pari viikkoa sitten sivuston, jossa oli useita kiinnostavan oloisia kirjablogeja, mutta unohdin lisätä sen kirjanmerkkeihin, enkä ole enää löytänyt takaisin. Sellainen yhteisö, jossa oli muistaakseni 7–8 blogia. Kuulostaako tutulta, osaisiko joku kertoa osoitteen?