Lue lisää ja kuuntele parhaita paloja!
2. Sarah Records
Lisätietoja ja soittolista!
1. Creation Records
Pieni lisäjuttu ja soittolista täällä!
Kaksi aikoja sitten kuopattua englantilaista ja yksi ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt ruotsalainen... Tällaisia levy-yhtiöitä ei enää tule.
Kivat kuvat ja aika paljon tutun näköisiä levyjä...
VastaaPoistaKiitettävästi olet saanut kyllä Creationia haalittua vinyylinä. Jännää muuten että meillä ei ole kuin yksi sama Sarah-julkaisu vaikka minullakin on niitä jopa yhdeksän (ainakin nopeasti RYMistä katsoen). Ja senkin ostin sinulta!
Mielenkiintoinen aihe. Enpä ole koskaan edes miettinyt musiikkimakuani levy-yhtiöiden kautta. Olisi luultavasti säälittävän major-painotteinen.
VastaaPoistaCreationilla on kyllä hurjan hyvä back-katalogi. Labradoriin olen tutustunut vain The Radio Deptin nimen kautta ja Sarah Records on ennalta täysin tuntematon. Toistan itseäni kommenteissani, mutta pitääpä tutustua. :)
Topi, joo, en itsekään oikeastaan tajunnut vinyylihyllyni Creation-pitoisuutta. Iso osa noista on vieläpä haalittu melkoisen halvalla. Saraheista puhumattakaan, heh... Taas kerran tulee Jukebossia ja Plattaa ikävä.
VastaaPoistaLauri, ehkä se levy-yhtiösnobbailu vielä jossain vaiheessa astuu mukaan kuvaan, jos vajoat riittävän syvälle. :) Periaatteessahan se on vähän naurettavaa, mutta on siinäkin toisaalta perää, että levy-yhtiön logo toimii parhaimmillaan laatutakuuna. Esim. juuri Sarah Recordsin levyjä voi hankkia aika huoletta, jos sattuu tykkäämään kotikutoisesta popinrämpyttelystä ja kevyestä kenkiintuijottelusta. Creationin valtavaan julkaisumäärään mahtui epäilemättä muutamia hutejakin, mutta toisaalta verraton värisuora indieklassikoita ja myös unohdettuja helmiä.
Harmi etten saanut aikaiseksi soittolistaa tästä aiheesta, niin kuin aluksi suunnittelin. Mutta ehkä teen sen joskus myöhemmin. Kiva huomata, että lukijat eivät vielä ole hylänneet tätä blogia heikosta päivitystahdista huolimatta!
On totta että nuo levy-yhtiöt ovat hienoja esimerkkejä esim. laatutakuusta mutta... ei pidä vaipua apatiaan. Hienoja levy-yhtiöitä varmasti tulee olemaan tulevaisuudessakin. Tai... ainakin toivon niin.
VastaaPoistaJa tähän kohtaan lainaus (joka on toki irrotettu omasta yhteydestään nyt tätä käyttöä varten) Radiopuhelimien sanoituksista:
"nostalgia on hevonpaskaa
muistikuvat joskus häilyviä
monenlaisten hetkien sekaan
mahtuu myös joitain hyviä
kuten nyt niin silloinkin
roskan seassa kultajyviä"
Kyllä mä jo sen verran olen vajonnut, että Sub Popin ja Dominon tuotoksia tulee aika surutta hommattua hyllyyn. Näillä yhtiöillä on jonkin sortin laatutakuu mun silmissä.
VastaaPoista"Nykynuoren" silmissä hyviä levy-yhtöitä on edelleen, muttei ne välttämättä kategorisoidu samalla tavalla kuin wanhoina hywinä aikoina. Ei mulla tule kuin joku Bella Union mieleen, joka on selkeästi julkaissut vain nykyfolkia. Warp:kin on muuttunut tekno-labelista julkaisemaan ihan mitä tahansa Aphex Twinin ja Grizzly Bearin välistä. Sub Pop tekee ihan samaa, tai no oikeastaan ihan kaikki indie-lafkat nykyisin paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Montaa mieltä voi tietysti olla siitä, onko levy-yhtiölle sillisalaattimaisuus hyväksi vai ei. Joillain se toimii ja joillain ei. Omalta kantilta katsottuna siis.
Kirjoitin ensin "tuskin enää tulee", mutta se rivittyi tyhmästi (heh), ja sitten ajattelin, että ehkä pieni provokaatiokin olisi vaihteeksi paikallaan. Toki olen toivoton nostalgikko, mutta jotenkin vaan tuntuu, että levy-yhtiöt eivät ylipäätään enää tähän maailman aikaan ole niin iso juttu. Vaikea kuvitella, että jostain nousisi joku uusi Creation. Sub Pop ja Domino ovat tietysti statuksensa ansainneet, samoin esim. 4AD, mutta täytyy myöntää, että olen aika huonosti perillä niiden uudemmista kiinnityksistä. (Helpompi vaan kulkea laput silmillä ja ihannoida edesmenneitä levy-yhtiöitä, jotka niin sanotusti lopettivat huipulla.)
VastaaPoistaNiin, piti vielä mainita, että hyviä pointteja niin Laurilla kuin Samilla/Radiopuhelimillakin! Sillisalaatti on katsojan silmässä - kyllähän monipuolisuus on melkein missä tahansa asiassa kannatettavampaa kuin jääräpäinen yhteen juttuun keskittyminen.
VastaaPoistaHmm, mietin omalta osaltani, että olisiko liian epäcoolia sanoa omaksi suosikkilevy-yhtiökseen Parlophone? ;-) Se on totta kai major, mutta kun alkaa miettiä kaikkia hyviä bändejä, mitä sillä on / on ollut, niin lista on kokonaisuudessaan aika voittamaton: mm. The Beatles, Radiohead, Blur (+ kaikki Albarn), Supergrass, Mansun, The Supernaturals, jne. Tietysti ei voi sanoa, että Polydorilla olisi jotenkin yksi yhtenäinen oma linja niin kuin esim. Creationilla tavallaan oli.
VastaaPoistaNo höh, levy-yhtiö kun levy-yhtiö, eihän siinä mitään vikaa ole. :) Mielipiteesi on sitä paitsi hyvin perusteltu.
VastaaPoistaNyt meni niin asiantuntijoiden puheeksi, etten osaa kommentoida muuten kuin naureskelemalla - vesissä silmin - ilmausta "sillisalaatti on katsojan silmässä". Ja hauskaa havaita, että toki pieni on kaunista, mutta voi suurikin olla! Myös levy-yhtiöissä.
VastaaPoistaHeh joo, katsoja parka, saattaa kirvellä vähän.
VastaaPoistaMissä on legendaarinen Atlantic Records?
VastaaPoistaIsot kehut blogillesi ja ennen muuta hauskaa, ettei Poplaarin kaikkia kuvia ole imuroitu vain netistä, vaan niitä on itse räpsitty!
Jaa, sivistyksessäni taitaa olla Atlantic Recordsin kokoinen aukko... Ei vaan, kun katsoo firmalle levyttäneiden artistien luetteloa, niin onhan siellä enemmän kuin pari tuttua nimeä.
VastaaPoistaSuurkiitokset kehuista! Valokuvaamiseen olisi kiva panostaa enemmänkin, kyllähän omilla kuvilla voi saada touhuun tiettyä persoonallista otetta. Lähdenpä tästä vastavierailulle blogiisi.