Papa's got a brand new job

Nyt on mukava olo. Pitkään vaivanneet työkuviot ratkesivat odottamattomalla tavalla, kun tarjoutui tilaisuus vaihtaa työpaikkaa. Aloitan uudessa paikassa marraskuun alussa. Sen kunniaksi tässä teille kymmenen kappaletta, jotka sopivat tunnelmiini. (Ja sen kunniaksi tai paremman puutteessa myös tällainen kuva. Olin päättänyt, että omia pärstäkuviani en tänne laita, mutta toisaalta kaikki sivupalkin last.fm-linkkiä napsauttaneet ovat jo nähneet kuvan, joten sama sen väliä.)

Happy Happy (10 laulua, 33 minuuttia)
Eggstone - Against the Sun (2.40)
For Stars - How It Goes (2.45)
The Wrens - Happy (5.33)
Delays - Valentine (3.57)
Magnapop - Open the Door (3.38)
Galaxie 500 - Parking Lot (2.53)
Popsicle - Sunkissed (2.16)
Deee-Lite - Groove Is in the Heart (3.54)
Clem Snide - I Love the Unknown (2.46)
The dB's - Neverland (2.47)

The winner takes it all

Kuten muutama viikko sitten mainitsin, minulla oli arpaonnea Rumban lukijaäänestyksessä. Kuvittelin voittaneeni levyn, kirjan tai T-paidan. Aloin jo ihmetellä palkinnon viipymistä, mutta tämän viikon keskiviikkona posti toi Kent-paidan. Mikäs siinä, tyylikäs paita ja sopivan kokoinenkin. En ehkä ole niin kova Kent-fani kuin painatuksen koosta voisi päätellä, mutta olin joka tapauksessa ihan tyytyväinen palkintooni.



Torstaina tapahtui kuitenkin kummia. Kotona odotti uusi paketti, paljon edellistä paksumpi.



Eelsin cd, Agatha Christien pokkari ja Tuomari Nurmion boksi! Nurmiolta en tätä ennen omistanut yhtään levyä, Eelsiltä vain yhden, ja Christietä en ole lukenut noin viiteentoista vuoteen. Kaikki kuitenkin kiinnostavat, joten valinnat osuivat kohdilleen yllättävänkin hyvin. En todellakaan osannut odottaa näin yltäkylläistä palkitsemista - kiitos Rumba!

Kevyttä ja painavaa

Luen juuri John Irvingin viimevuotista tiiliskiveä Last Night in Twisted River. Taitaa olla Irvingin kahdestoista romaani. Ensimmäisenä luin Garpin maailman (The World According to Garp) kesällä 1995, ja sen jälkeen olen lukenut kaikki muutkin. Irving on verraton tarinankertoja, joka saa mitä uskomattomimmat juonenkäänteet kuulostamaan uskottavilta. Henkilöt jäävät mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin. Minulla ei ole mitään kiirettä saada tätä uusinta kirjaa loppuun - päinvastoin, haluan nautiskella siitä pitkään. Väliin voin silloin tällöin lukaista jonkin pikku kirjan, jotta pysyn suunnilleen lukutavoitteessani (1 kirja/viikko).



Viime aikojen parhaat lyhyet tarinat on kirjoittanut Petri Tamminen. Hänen koko tuotantonsa on melko nopeasti luettu, mutta onneksi sen pariin kelpaa palata uudestaankin. Luin juuri toista kertaa Muistelmat (2004) - reilut 70 sivua välähdyksiä Tammisen siihenastisesta elämästä. Ei mitään ihmeellistä, aivan arkisia muistikuvia, mutta silti kiehtovia ja hauskojakin. Kuten nyt vaikka tämä:

*****
1978, Turku

Uusi arpa

Naapurin Timo myi urheiluseuran arpoja. Hänellä oli yksi arpa jäljellä. Äiti osti sen. TÄLLÄ ARVALLA VOITTAA UUDEN ARVAN, siinä luki. Timo punastui ja lähti. Säilytin arpaa kirjoituspöydän laatikossa ja katselin sitä joskus. Myöhemmin se katosi.

*****

Päivän paras uutinen oli, että voitin Rumban vuosiäänestyksen arvonnasta levy-, kirja- tai T-paitapalkinnon. Varmasti jotain tosi hienoa... Kuinka jännittävää! Tuurini takia en jaksanut edes harmitella omien suosikkieni olematonta menestystä, enkä toisaalta olettanutkaan, että esimerkiksi Puumaja olisi pärjännyt (tunnelmallinen Meriselityksiä oli ehdokkaani vuoden kotimaiseksi levyksi). Kriitikkoäänestyksessä Puumaja tosin näköjään sijoittui 22:nneksi, ja jos oikein ymmärsin, onni potkaisi yhtyeen laulajaa samassa arvonnassa kuin minuakin (ja vielä kovemmin: hän voitti Conversen kengät). Heh.

[Lisäys: Olihan Plattakin pärjännyt, viides sija levykauppaäänestyksessä. Kannattaa lopettaa huipulla?]