sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Superhypermegamessulauantai

Ensimmäinen kerta Helsingin kirjamessuilla! Huonosti nukuttu viikko ja pieni flunssanpoikanen eivät paljon painaneet, kun lähdin matkaan kera kipsikätisen äitini ja romaaninsa julkaisua odottavan siskoni. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja vaikka olisinkin tiennyt, odotukset olisivat ylittyneet.

Mukaan tarttui mahtavia kokemuksia ja kirjoja. Kuvat otin vasta kotona, mutta linkitän jutun sekaan pari kuvakavalkadia paikan päältä. Tapasin koko joukon kivoja bloggaajia ja muita tuttuja. Käsittämätön tunnelma, kun valtava sali on täynnä kirjoja, kirjailijoita, kirjanystäviä ja hälinää. Kuuden tunnin visiitti jäi väkisinkin pintaraapaisuksi, mutta mikä raapaisu se olikaan...



Kuulin kiintoisan keskustelun kirjablogeista ja lukupiireistä. Ostin viimein Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogikirjan, tietysti nimmaroituna. Muuta en ehtinytkään uusien kirjojen osastolta ostaa. Hienolta siellä kyllä näytti, katsokaa vaikka Hannan blogista.

Divaripuolella hakuammunta tuotti napakymppejä. Heti alkuun löysin vitosella Arto Lapin esikoisen, jota olen metsästänyt koko vuoden. Ja toisaalla myytiin runokirjoja eurolla! Valikoin viisitoista.



Runohyllyn hinta-laatusuhde oli aikamoinen – olisin voinut ostaa paljon enemmänkin, mutta jätin armollisesti herkkuja muillekin. Rakastan tällaisia ohuita runokirjoja, viisautta tiiviissä muodossa. Katsokaa nyt ylimmästä kuvasta, miten pieneen tilaan kuusitoista kirjaa mahtuu. Tuntemattoman kriitikon kommenti Risto Kormilaisen kirjasta meni pahasti metsään (luin teoksen jo illalla, hyvä oli):



Iltapäivän hiihtelin Haahtelan perässä. Ensin lempikirjailijani kertoi omista lempikirjoistaan Martti Anhavalle. Anhava on Haahtelan kustannustoimittaja (jos kuulin oikein) ja muutenkin fiksun oloinen mies. Hänen äitinsä Helena Anhava olisi näemmä ollut messuilla mukana runoretrospektiivissä, jota kuuntelin vain vaimeasti sivukorvalla divarihyllyjen välistä. Kenties Helena Anhava luki runojaan juuri silloin, kun ostin nuo kaksi hänen 70-luvun kokoelmaansa. Ne näyttävät niin kivoilta, että olisi kyllä pitänyt päästä kuulemaan tekijän lausuntaa (semminkin kun hän on jo 88-vuotias, eli kovin monta tilaisuutta tuskin enää tulee). No, kai messupäivään pitää yksi hutikin mahtua.

Mutta siis ne Haahtelan lempparit. Nuori Joel innostui lukemisesta kuvataiteen kautta, aloitti 16-vuotiaana taiteilijaelämäkerroista (mm. Irving Stonen Vincent van Gogh -kirja). Hiukan myöhemmin kuvaan astui Juhani Aho, jonka teoksista erityisen vaikutuksen tekivät Yksin (kuten Haahtelan uusin romaanikin osoittaa) ja Papin tytär.

Orhan Pamukin Istanbul vei Haahtelan Turkkiin, ja Antonio Muñoz Molinan Talvi Lissabonissa opasti Joelin maahan, jonne hän sukelsi kirjoittaessaan yhtä upeimmista kirjoistaan. (Siis romaania Tule risteykseen seitsemältä, jota lukiessa ei kyllä uskoisi, ettei Haahtela ollut itse vielä käynyt Portugalissa. Tai enhän minäkään siellä ole käynyt, mutta kuvaus kuulostaa niin vakuuttavalta.)

Autiolle saarelle Haahtela valitsisi Thomas Mannin Taikavuoren, jossa riittäisi pureskeltavaa. Mies on kuulemma lukenut kirjan kahdesti, ensin parikymppisenä ja uudestaan viitisen vuotta sitten, ja huomannut siinä tiettyjä yhtymäkohtia omaan lapsuuteensa (Joel asui 15-vuotiaaksi asti Tiuruniemessä tuberkuloosiparantolan kupeessa). Taikavuoren ja Pamukin kirjat tiesinkin jo Haahtelan suosikeiksi, mutta muut olivat minulle uutta tietoa (enkä ole lukenut noista kirjoista muita kuin Ahon Yksin). Odotin mainintaa James Salterista ja Raija Siekkisestä, mutta ehkä aika loppui kesken. Lopuksi Haahtela kertoi pikaisesti nykyisistä suosikeistaan ja mainitsi palanneensa elämäkertojen pariin, tällä kertaa muusikoiden (Wagner, Callas, Rubinstein ja muut "poikkeusihmiset").



Seuraavaksi siirryttiin samalla kokoonpanolla salin toiseen nurkkaan isommalle lavalle, jonka lähiympäristön oli tukkinut Jorma Ollila. Raha puhui, aikarajat venyivät ja paukkuivat, mutta lopulta Ollila poistui yleisöineen ja jätti lavan Haahtelalle, joka kyllä hänkin veti mukavasti kuulijoita. Uusinta romaania Tähtikirkas, lumivalkea käsitelleestä puolituntisesta en valitettavasti tehnyt muistiinpanoja. Pääsin eturiviin ja keskityin kuuntelemaan, viisaat sanat särkyneestä mielestä eheyttivät omaani.

Haastattelun jälkeen sain Tähtikirkkaaseen sykähdyttävän signeerauksen, kirjailija muisti faninsa vuosien takaa. Kotiinlähdön lähestyessä ehdin vielä kuunnella suurimman osan päivän kolmannesta Haahtela-haastattelusta, joten makeaa tuli totisesti mahan täydeltä.

Sara otti hyviä kuvia Haahtelasta ja muista messukohteista, samoin Katja. Ja Kirsin blogissa on pitkä lista linkkejä, joiden takaa löytyy lisää messujuttuja. Niiden parissa kelpaa jatkaa fiilistelyä.

Omien kokemusteni ja löytöjeni lisäksi iloitsen siskoni Anni Kytömäen alkavasta kirjailijanurasta. Hänet kutsuttiin eilen yllättäen lounastamaan Gummeruksen kirjailijaporukan kanssa, ja ensi vuonna Anni lienee sitten itse lavalla puhumassa. Pitää palata paikalle jo sen takia, ja muutenkin luulen, etten jatkossa malta jättää yksiäkään messuja väliin, kun nyt olen niiden makuun päässyt. Kiitos kaikille asianosaisille!

22 kommenttia:

  1. Ihana lukea Haahtelasta, itseltäni jäi herran kuuntelu väliin kun en taaskaan lukenut messuohjelmaa. :) Risto Rasan kokoelmasta koen pienen pienen kateuden piston, ne ohuet runokirjat lienevät niitä parhaimpia, pienessä tilassa tosiaan niin paljon. Kiitos Pekka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea! Harmi kun ei nähty, seuraavalla kerralla sitten.

      Poista
  2. Selvästi onnistunut messureissu!
    Nuo ohuet runokirjat ovat suloisen sympaattisia eivätkä lainkaan niin pelottavia kuin isot järkäleet. Hyvä, ettei anonyymin arvostelijan tulkinta kirjasta pitänyt paikkaansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, Maija! Minulla on paha tapa hotkia ohuita runokirjoja kerta-annoksina iltaisin – jos runot ovat hyviä, en vain voi vastustaa. Onneksi niihin on helppo palata myöhemminkin. Anonyymin kommentti toimi lähinnä suosituksena: jos kirjaa väittää tylsäksi joku tyyppi, jolla on tapana sotkea runokirjoja rumalla käsialalla, kirja on todennäköisesti kaikkea muuta kuin tylsä. :)

      Poista
  3. Vau, nuo euron runokokoelmat meni minulta ohi, kuten moni muu asia, sinäkin, harmi juttu! Mutta sellaista se on noissa isoissa tapahtumissa väkisin, aina jotain jää näkemättä/kokematta/löytämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Susa! Onneksi kuitenkin löysit aika hyvin niitä kahden euron kirjoja. ;) Minä en tosiaan ehtinyt sinne asti, vaikka näin kyllä mainokset.

      Poista
  4. Hyvät ostokset ja haastikset! Harmi, ettei satuttu tapaamaan. Ensi kerralla, toivon ma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi, toivon samaa! Meillä taisi molemmilla olla turhan kiire sen Aino-salin keskustelun jälkeen, minulla ostamaan kirjablogikirjaa signeerattavaksi ja sinulla toisaalle. :)

      Poista
  5. Naurattaa tuo pieleen mennyt kommentti Kormilaisen kirjassa. Tosiaan, kaikkea muuta! Luin Kormilaista ja Rasaa paljon joitakin vuosia sitten. Sinä innoitat tarttumaan heidän teoksiinsa uudelleen.

    Kiitos messuseurasta, Pekka. Oli hauska tavata. Ja mukavaa, että tulit kuuntelemaan blogi- ja lukupiirikeskusteluakin. <3

    Hieman harmittelen, etten itse ehtinyt kuuntelemaan Haahtelan puhetta lempikirjoistaan: Talvi Lissabonissa on kuitenkin omalla lukulistallani. Kuin yhden Molinan kirjan reilu vuosi sitten ja pidin siitä valtavasti. Onneksi ehdin sitten kahteen seuraavaan Haahtelaan.

    Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Katja! Oli kiva tavata, unohdin heti että se oli vasta ensimmäinen tapaaminen. Vedit muuten hienosti sen keskustelun. :)

      Se Kormilais-kommentti oli niin huvittava, etten raaskinut edes kumittaa sitä pois. :D

      Lempikirjakeskustelua oli kuuntelemassa yllättävän iso porukka katsomon kokoon nähden, monet joutuivat seisoskelemaan sivussa. Se oli antoisa puolituntinen, mutta aikaa olisi saanut olla enemmänkin. Parasta oli kyllä se keskimmäinen haastattelu, jota pääsin seuraamaan aitiopaikalta. Otavan osastolla en enää pystynyt niin keskittymään, kun lähtö lähestyi ja fiilistelin sitä hienoa omistuskirjoitusta. Äänentoistokin oli vähän huono siinä kohdassa, missä seistiin. Mutta oli kyllä kaiken kaikkiaan niin hienoa, että lauantain hetket tallentuvat muistojeni aarrearkkuun tiiviisti Tampereen vuoden 2010 kirjamessujen Haahtela-kokemusten rinnalle. ♥

      Mukavaa viikkoa sinullekin! Meillä on luvassa muun muassa pojan synttärijuhlintaa. Toivon vaan ääneni palaavan pian, olen nimittäin ollut aika hiljaista poikaa lauantain jälkeen. :) Koko päivän juttelu käheällä kurkulla ja äänen korottaminen taustamelun yli teki tehtävänsä. "Kirjamessut jättivät sanattomaksi!"

      Poista
  6. Olet kyllä divari-idoli! Minullekin messujen yksi päänumero on aina antikvariaatti-osaston kiertäminen, ja löytöjäkin tulee tehtyä, mutta enpä esimerkiksi tuollaisia euron runokirjoja bongannut. Ihania ovat kyllä kauniine nimineen ja kansineen.

    Oli hienoa nähdä nyt aivan oikeasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Liisa! ♥ Minulla oli etukäteen sellainen harhakäsitys, että messujen divariosasto olisi ruuhkainen ja kallis, mutta ei sinne päinkään! Ainoa ongelma oli alueen laajuus, eihän siitä ehtinyt parissa tunnissa koluta kuin murto-osan. Mutta hyvä näinkin, Arto Lapin kokoelma oli tosiaan ihan metsästyslistani kärjessä, ja euron runohyllyn kohdalla piti pari kertaa hieraista silmiä, olenko nyt ymmärtänyt hinnan oikein. Se oli sellainen irrallinen pieni "nelisuuntainen" hylly melkein keskellä yhtä käytävää, antikvariaatin nimi unohtui valitettavasti heti. Nuo kirjat ovat tosiaan niin kauniita jo esineinäkin...

      Ja niin oli, nähdään toistekin. :)

      Poista
  7. "Iltapäivän hiihtelin Haahtelan perässä". =D Kiitos paljon tarkemmasta haahteloinnista, tällaiselle aloittelevalle Haahtis- fanille (aloitteleva fani - mitä?! =D ) tällainen pieni tietoannos on oikein makoisaa. Herra kun on aikamoinen mysteeri vielä minulle. Mukavaa, että messuilit onnistuneesti!

    PS. Taas on muuten yksi Haahtela hyllyssä odottamassa, nyt tämä alkaa olla jo vakavaa, mihin tässä pitäisi soittaa ja kysyä apua?! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene, kiva kuulla! Pitäisikö tässä nyt jo harkita jonkinlaisen Haahtela-hotlinen perustamista? :D

      Poista
  8. Olipa kiva kuulla, että oot tavannut taas pikkuserkkuni varsinkin kun oot niin kova fani! :) Itse en ole Joelia tavannut kuin viimeeks silloin kun olin 12v. -Ilona-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, olin jo unohtanut pikkuserkkujutun! :D

      Poista
  9. Kiitos mukavasta raportista :)

    Houkuttelevan näköisiä nuo runokirjat, kaltaiseni noviisi runojen lukijana uskaltaisi tarttua tuollaisiin!

    Mahtavaa, Haahtela-fani on selvästi saanut vastinetta hiihtelylleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi mukavasta kommentista! Minäkään en malta pitää näppejäni erossa noista runoista, olen lukenut niitä nyt joka ilta. :) Ja kannatti tosiaan hiihdellä, hih.

      Poista
  10. Kiva raportti, ja ehdit todella paljon - mitä kaikkea olisit ehtinytkään jos olisit ollut kuuden tunnin sijaan vaikka päivän tai kaksi... Ensi vuonna? Mukava kuulla etteivät messut olleet ensikertalaiselle pettymys, kun konkarikävijät ovat niin hehkutelleet (kuten minä). Se tunnelma vaan vie mukanaan. Ja tosiaan, Haahtelako muisti sinut? Upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja, ei todellakaan voinut pettyä! Ehkä tuo oli ihan hyvä annos näin alkajaisiksi, jätti sopivan nälän ensi vuodeksi. Ja ehkä Haahtelan miespuolisten fanien joukko on vielä sen verran pieni, että jää helposti mieleen. :) Mutta kyllä se kieltämättä mukavalta tuntui, kun hän sanoi, että mehän nähtiin silloin Tampereen messuilla (melkein neljä vuotta sitten), ja otti puheeksi bloginikin! Hieno mies.

      Poista
  11. Ihana raportti - ja täytyy myötäillä Katjaa: huvittava tuo anonyymin kriitikon kommentti Kormilaisen kirjan sivuilla. :)

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Kiva näyttää moisille kriitikoille pitkää nenää. :) Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista