perjantai 9. elokuuta 2013

Kirjoi(ttamattomuude)sta

Jos saisin euron jokaisesta kirjoittamattomasta blogijutusta, olisin jo äveriäs mies.

Oli tarkoitus kirjoittaa jotain kaikista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Kolmisen kuukautta jaksoin, sitten tuli äkillinen stoppi. Nyt floppaan yli massiivisen kirjoituskynnyksen pikakelaamalla kevään ja kesän lukemiseni.



Maaliskuun loppu

Arto Lappi: Laululento (2011)
Tamperelaisrunoilija oli jo pitkään ollut tuttu divarin tiskin takaa, mutta hänen runoihinsa tutustuin vasta maaliskuussa kirjastossa. Innostuin heti siinä määrin, että marssin divariin ostamaan kaikki saatavilla olleet teokset – pilkkahintaan ja omistuskirjoituksilla varustettuina.

John Irving: In One Person (2012)
(toinen kerta, luettu jo 2012)
Uusin Irving pääsi uusintakierrokselle kirjailijan Helsingin-vierailun alla ja toimi paremmin kuin viime vuonna.

Kari Raineranta: Ihmiskanava (2010)
Toinen tamperelaisrunoilija. Kokeilevampaa kamaa, ei niinkään omaan makuuni.

J. K. Ihalainen: Tisle (2012)
Ihalainen herätti kiinnostuksen kirjamessuilla. Väkevä soppa, ihan hyviä sattumia.




Huhtikuu

Wisława Szymborska: Täällä (2012)
Szymborskalla on hienoja runoja, mutta osa menee vähän ohi.

Arto Lappi: Lumiputous (2009)
Lapin runot ovat pieniä ja viisaita.

J. K. Rowling: The Casual Vacancy (2012)
Monet ovat valittaneet, että kirjassa on liikaa sivuhenkilöitä. Olin aluksi samaa mieltä, mutta vähitellen kaikki oikeuttivat mukanaolonsa. Rowling on varmasti nauttinut päästessään irrottelemaan oikein kunnolla, paikoin ronskihkojakin juttuja. Hauska kirja, mutta myös koskettava.

Arto Lappi (suom. ja toim.): Kevätsateiden aika – japanilaista tankarunoutta (2005)
Vanhoja japanilaisia runoja, jotka Lappi on suomentanut (englannin kautta). Toimii.


Toukokuu

John Irving: A Prayer for Owen Meany (1989)
(toinen kerta, luettu jo 1999)
Yksi ehdottomista suosikki-Irvingeistäni. Huikea lukuelämys myös toisella kerralla, vaikka muistinkin tärkeimmät juonenkäänteet. Tässä Irving onkin juonenkehittelijänä ehkä nerokkaimmillaan.

Aki Ollikainen: Nälkävuosi (2012)
Aika hieno kirja.



Kesäkuu

Tua Harno: Ne jotka jäävät (2013)
Kehuttu esikoinen, eikä syyttä.

Wayne Rooney: Minä, Wayne Rooney [My Decade in the Premier League] (2013)
Tämän lainasin pojalle ja luin sitten itse perässä (sama juttu kuin Messi-kirjan kanssa viime syksynä). Kiinnostavia väläyksiä härkämäisen futarin pään sisältä.

Jyri Schreck: Päiviä, sateita (1962)
Rohmusin kirjaston kierrätyskärrystä viisitoista runokirjaa. Jyri Schreckin pienet 60- ja 70-lukulaiset kokoelmat olivat kivoimman näköisiä, ja sisältökin miellytti.

Tapani Kinnunen: Amerikkalainen parranajo (2009)
Kauniina kesäpäivänä koin keskisuuren valaistumisen: Suomen Turussa asuu tällainen runoilija, joka kirjoittaa elämästä, jalkapallosta, juopottelusta, populaarikulttuurista ja naisista osuvasti, suoraan ja kauniistikin. Kompakti 276-sivuinen kokoelma sisältää miehen runot viidentoista vuoden ajalta. Hotkaisin ne hetkessä.

Raymond Carver: Sateisten päivien jälkeen – valitut runot (2013)
Mikä yhteensattuma: viime talvena ihastuin ensin Carverin ja sitten Arto Lapin runoihin, ja saman tien ilmestyi uusi Carver-runovalikoima, jonka ovat suomentaneet Lappi ja kollegansa Juha Rautio. Tämä kokoelma on aiempaa Carver-suomennosta huomattavasti paksumpi, ja nautiskelin runoista oikein ajan kanssa. Sammakon julkaisema teos on hieno paketti kantta myöten, ansaitsisi runsaasti lisää huomiota.

Bo Carpelan: Kaari [Bågen] (1970)
Carpelanin kaunis pieni kertomus, nimellisesti nuortenkirja. Joana kirjoittaa tästä nätisti.

Matti Pirinen: Kesä rehahti vauhtiin (1968)
Kirjaston kierrätyskärrystä tämäkin. Pirinen oli Aale Tynnin poika, kuoli nuorena. Loistavasti otsikoitu runokokoelma, sisällössäkään ei vikaa.

Jonathan Coe: Unen talo [The House of Sleep] (1998)
Kiero tarina, melkein yhtä hyvä kuin keltainen kaksikko.

Arto Lappi: Kukko puussa (2002)
Lapin paksuin kokoelma. Nopeasti senkin lukee, mutta vaikutus kestää pitkään. Runoilija pitää myös blogia, suosittelen.

Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista (2005)
Villan runot ovat ihan parhaita! Lämpimiä, konstailemattomia ja tarkkanäköisiä. Ajattomia. Kokoelma sisältää runoja vuosilta 1964–2004, eikä niistä osaa sanoa, mikä on vanhaa ja mikä uutta.

Turha huolehtia
sanoi vanha nainen
matkatuttava:
ei leipä lopu
kovin monta päivää ennen kuolemaa

Kyllikki Villa: Koipitoipilas (2009)
(toinen kerta, luettu jo 2012)
Tämä kirja taisi olla aika tärkeällä sijalla koko runoinnostukseni synnyssä. Luin sen vajaa vuosi sitten juuri niihin aikoihin, kun aloin itse kirjoittaa runoja, ja sen jälkeen olen jatkanut sekä lukemista että kirjoittamista.

Iris Murdoch: The Philosopher's Pupil (1983)
Tätä säästelin melkein kolme vuotta. Pelkäsin 558:n pienellä präntätyn sivun vievän suurimman osan kesälomastani, mutta kuinkas kävikään – ahmaisin kirjan alle viikossa. Murdoch oli kyllä nero.

Pekka Kejonen: Runoja, tavallaan (1983)
Äiti osti tämän kirjan Vanhan kirjallisuuden päiviltä. Luin sen kotimatkalla. Tykästyin.

On sopivan ankea olo.
Juuri sen verran,
että tuntee itsensä runoilijaksi;
ei liikaa.

Kyllikki Villa: Pitelen kiinni hetkestä kuin kädestä (1978)
Tämän löysin itse sieltä kirjapäiviltä. Nimi kertoo kaiken, ah.

Muriel Spark: Loitering with Intent (1981)
Spark on yksi niistä jo melko lukuisista kirjailijoista, joihin olen tutustunut Nick Hornbyn suosituksesta. Viime syksynä lukemani The Finishing School oli kummallinen mutta ihan hauska, tämä oli vielä kummallisempi ja hauskempikin. En edelleenkään oikein tiedä, mitä Sparkin kirjoista pitäisi ajatella, mutta hänen huumorintajustaan tykkään ehdottomasti.



Heinäkuu

Pekka Kejonen: Leijunnan elkeet (2012)
Lomalla tuli muutaman kerran viivähdettyä kirjastossa kokonaisen runokokoelman verran. Tässä Kejosen julkaisussa oli muistaakseni hyviä lyhäreitä mutta tylsempiä pitkiksiä.

Katja Kallio: Säkenöivät hetket (2013)
Uutuuskirja kirppikseltä kahdella eurolla, lukaisin heti, olin tyytyväinen.

Peter Cameron: The Weekend (1994)
Leena Lumi suositteli tätä minulle jo kolme vuotta sitten, keväällä otin vihdoin härkää sarvista ja varasin kirjan naapurikunnan kirjastosta. Varauksen saapumiseenkin meni melkein kolme kuukautta, mutta kyllä tämä oli kaiken odotuksen arvoinen, ihmeen vaikuttava pieni kirja. Kannattaa lukea Leenan juttu.

Kyllikki Villa: Ei, ei matkavakuutusta minulle (1976)
Viimeinen puuttuva Villan runokirja löytyi Helsingistä ensimmäisellä yrityksellä. Hihkaisin mielessäni.

Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja (2004)
Sitten olikin aika tarttua hyllyssä ja lukulistalla jo vuosia odottaneeseen opukseen. Tiesin että ihastuisin. Villa oli viisas ja rohkea nainen.

Tapani Kinnunen: Haitin runot (2013)
Uutta Kinnusta ei tarvinnutkaan odottaa pitkään. Ruma kansi, mainioita juttuja Shefki Kuqin näköisestä bussikuskista ja muista tuttavuuksista. Kinnusellakin on blogi.

Sami Rajakylä: Pätkärunoilija (2013)
Kirjaston uutuushyllystä löytyi kaikille pöytälaatikkorunoilijoille omistettu kirja. Lupaavahko esikoisromaani antoi muutamat hyvät naurut ja sai myös raapimaan päätä.

Louise Wener: Goodnight Steve McQueen (2002)
Brittipoppari kirjoitti kirjan. Täytyy myöntää, etten edes tiennyt Sleeper-yhtyeen laulajan kirjallisesta urasta, mutta oli sitäkin iloisempi yllätys löytää divarista tällainen kiinnostavan näköinen romaani. Lukiessa innostus vain kasvoi – Wener kuvaa vanhenevan nuorukaisen toivottomia bänditouhuja ja parisuhdekuvioita hauskasti ja fiksusti. Suosittelen kirjaa David Nichollsin ja Nick Hornbyn ystäville ja suunnittelen itse lisätilauksia (Wener on nimittäin kirjoittanut kolme muutakin romaania ja omaelämäkerran).

Jenni Haukio: Paitasi on pujahtanut ylleni (1999)
Pressan rouvan runoja luki sujuvasti, mutta äärettömän syvästi en vaikuttunut.

Bo Carpelan: Uudet runot [Nya dikter] (2007)
Carpelanin runoja olen hamstrannut hyllyyn, mutta ensimmäiseksi päädyin lukemaan tämän kokoelman kirjastossa. Kovin paljon ei lopulta jäänyt käteen, jatkamme harjoituksia.

Pekka Kejonen: Hotelli Huminan lauluja (1972)
Vanha Kejonen tuntuu olevan parempaa kuin uusi...

Pekka Kejonen: Walkman, minä se olen (2004)
...mutta ei tämäkään huono ollut.

Roddy Doyle: The Guts (2013)
Paras uusi kirjakauppalöytö aikoihin. Ei ollut hajuakaan, että Doylelta on tullut uusi kirja. Vieläpä sellainen, joka on jatkoa loistavalle Barrytown-trilogialle (1987–1991). Ja mikä parasta, tämä on vähintään edeltäjiensä tasoinen. Jimmy Rabbitte ei enää ole huoleton nuorukainen vaan huolestunut keski-ikäinen, mutta hänen musiikkimakunsa yhtä hyvässä terässä kuin The Commitmentsin aikaan. Oi mitä herkkua!

Matti Tiisala: Kenen luokse me enää menisimme (1995)
Tämä oli myös niitä ilmaislöytöjä kirjaston eteisestä, ensimmäinen kylmäksi jättänyt sellainen.

Anja Erämaja: Töölönlahti (2013)
Tästäkään en osaa sanoa oikein mitään... Tekstit juoksevat ja aaltoilevat kivasti pitkin sivuja. Tykkäsin sisällöstäkin, joskaan en yhtä paljon kuin edellisestä Erämajasta (Kuuluuko tämä teille).



Kas siinä, 40 kirjaa (joista yli puolet runokokoelmia!) ja 7768 sivua typistettynä pieneen tilaan. Pöytä on puhdistettu.

En tiedä, miten tästä eteenpäin. Ehkä en jatkossakaan tule kirjoittamaan kirjoista tai muustakaan usein enkä pitkästi, mutta vannomatta paras. Lukeminen jatkuu varmasti, nytkin on kesken kaksi hienoa kirjaa: Kyllikki ja Saara Villan Äidin lokikirja ja Knasun viime viikolla yllättäen ilmestynyt Taisteluni 3. Ja onhan pian tulossa uusi Haahtelakin... Eniten odottamani kirja ilmestyy kuitenkin vasta vuodenvaihteen jälkeen: siskoni ensimmäinen romaani! Odotellessa toivotan kaikille kaunista loppukesää – ja syksyäkin, jos ei sitä ennen nähdä.

32 kommenttia:

  1. Hihkaisin ääneen ilosta, kun huomasin että Poplaari on päivittynyt! Jee! <3 Sinua on kaivattu!!

    Ja voi, miten hieno lukukesä sinulla on ollut! Muutaman noista minäkin olen lukenut (mm. Kaaresta juttua lähipäivinä...), ja lukemissasi on monta, jotka minäkin aion tai ainakin haluaisin lukea; Cameronin Weekendin, Rowlingin Paikan vapaana, kaikki Villan/Villojen kirjat ja Murdochia ja Knasua tietenkin (niihin en ole ihan vielä ehtinyt :).

    Ja minäkin odotan uutta Haahtelaa niin innokkaana, että olen tässä odotellessa kahlaillut vähän vanhoja. Kesän suurin uusi rakkauteni taitaa kuitenkin olla tuo eräs vanha ja jo edesmennytkin mies, ihana Bo. <3

    Ja siskosi kirjaa odotan myös kovasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mikä vastaanotto, kiitos Sara! ♥

      Kesä on kieltämättä ollut hieno kirjojen(kin) osalta. Hyviä aikomuksia sinulla!

      Kiva kuulla myös, että meillä on samoja odotuksen kohteita. :)

      Poista
  2. Komea katsaus, kiitos! Ahmaisin sen oitis.
    - Äveriäs-sanasta olen aina pitänyt, se tuo heti mieleen sisältönsä eli paksun tärke(ilev)än ukkelin. Tästä jutusta löytyi uusi hienosti kuvaava sana: rehahti :)
    - Kommentti Nälkävuosi-kirjasta on tismalleen kuvaamansa kirjan kaltainen.
    - Kauniimpaa kirjan nimeä en tiedä kuin Kyllikki Villan "Pitelen kiinni hetkestä kuin kädestä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sammaleinen!

      Hoksasin muuten, että äveriäs on äänneasultaan huomattavan samankaltainen kuin englannin avarice, ahneus. Sattumaako?

      Poista
  3. Kuten Sara, minäkin olen enemmän kuin iloinen siitä, että kirjoitit. Kirjojen pikakelaustasikin oli ilo lukea. :) Hienoa kuulla siskosi tulevasta romaanista.

    Owen Meany on minunkin mielestäni yksi Irvingin parhaimmista romaaneista. Se on myös ehkä kaikkein koskettavin. Kiva, että pidit Nälkävuodesta ja Niistä jotka jäävät. Nälkävuosi on erityisen hieno, Harnon romaanissa taas on ihana (!) tunnelma, sellainen melankolinen ja cohenmainen.

    Kuten tiedät, ostin kesällä Murdochia. Säästelen hyvää ja aion lukea joskus syksyllä. The Weekend kiinnostaa myös.

    Knasun kolmonen on pakko ostaa viimeistään syyskuun alussa. Ja on sanomattakin selvää, että Haahtelan uusi on minulle koko syksyn odotetuin kirja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, erittäin mukavaa kuulla!

      Siskoni romaanista tulette varmasti kuulemaan lisää syksyn mittaan. :)

      Owen Meanyn loppu kostutti tälläkin kertaa silmät, ei voi mitään.

      Hyvää kannattaa säästellä, onneksi minullakin on edelleen kaksi Murdochia lukematta. Toisin on Knasun laita, kolmonen loppui myöhään eilen illalla...

      Katsoin juuri Otavan sivuilta, että Haahtelan ilmestymispäiväksi on ilmoitettu 22.8. Enää kymmenen päivää!

      Poista
  4. Voi, Pekka Kejosta on tullut luettua yläaste ja lukioikäisenä paljon! Tykkäsin etenkin vanhemmista ja lyhyistä - lyhyet runot ylipäätään sopivat minulle paremmin.

    Ja Barrytown-trilogia rukka on odottanut lukuvuoroaan kohta kaksi vuotta. Jatko-osa on silti kiva yllätys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Maija! Innostuin jo ostamaan divarista Kejosen kootut, tai siis Eletyt. Lyhyet runot ovat minullekin se juttu.

      Hyvää matkaa Barrytowniin! Viihdyt varmasti. :)

      Poista
  5. Kiva oli lukea kirjakuulumisiasi. Yksi yhteinenkin löytyi, J.K.Rowlingkin kirja, se oli minusta sellainen okei. =D Owen Meanyn haluan kyllä lukea! Oi miten paljon olet runoja lukenut; minä olen surkea runojen lukija. Tai siis minähän en lue runoja. Voiko silloin edes olla surkea?! =D

    Mukavaa loppukesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene! Owen Meanya suosittelen ihan kaikille. Ja tiedätkö mitä: minäkään en aiemmin lukenut yhtään runoja! Mutta sitten jokin naksahti, viime vuonna luin kolme kokoelmaa, ja tänä vuonna olen siis lukenut jo kymmeniä. Sinullakin on vielä toivoa. :) Maailmassa on niin monenlaisia runoja, että jokaiselle varmasti löytyy sopivia, kun vaan uskaltaa kokeilla.

      Poista
  6. Näissä maailman kiireissä on ihana harrastaa sellaisia verkkaisia asioita.. Listasi on jälleen aika houkutteleva, joten minä ainakin laitan uudellekin listalle tilausta sinnepäin tulemaan. Ei haittaa, vaikka toimitusaika olisi vuosi. Oikeasti tuollainen osavuosikatsaus muutamalla sanalla kommentoituna on kiva!

    Kaivoin muuten Arto Lappia juuri kirjahyllystä esille. Täälläkin taidetaan lukea runoja lähiaikoina. Hyllystä löytyi Oravan portaat ja Kukko puussa.

    Kaunista loppukesää sinullekin Pekka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta rohkaisusta, Joana!

      Minunkin pitänee pian lukea lisää Lappia, mm. Oravan portaat on vielä lukematta.

      Poista
  7. Pakko myöntää, että "vähän" kateellisena katselin tuota kesän lukusatoasi.. Huh heijaa, aikamoinen määrä luettua, hienoa kirjalisuutta :-) Oma lukutahtini on tänä kesänä ollut jotenkin verkkainen ja olen potenut myös lukujumia. Syksy sen sijaan näyttää ainakin kirjastosta lainatun kirjapinon myötä hyvin lukuisalta. Katja Kallion Säkenöivät hetket bongasin tänään kirjastosta, sen lukemista odotan minäkin! Ja Haahtela... Hänen uutukaista odotellaan täälläkin kovasti! 8) (Ja pst, kaksi miehen alkutuontannosta vielä lukemattomana olevaa teosta on jo yöpöydällä. Haahtelasyksy? ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, minäkin hämmästelin, kuinka pitkä listasta tulikaan. Osittain se on toki lyhyiden runokirjojen ansiota. :) Toivottavasti jumisi aukeaa, syyssuunnitelmasi ainakin kuulostavat hyviltä!

      Poista
  8. Minäkin haluan lukea Kaaren, yritän metsästää kirjan omaksi. Pitääkin taas lukea Carpelanin runoja!

    Mahtavaa kuulla, että siskosi julkaisee romaanin! Luin sisaresi novellin Rakkaustarinat-antologiasta, se oli kaunis ja koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, minulla kävi tuuri, löysin Kaaren viime vuonna eurolla. En ollut edes tietoinen kirjan olemassaolosta sitä ennen.

      Ja mahtavaa, että siskon kirjalla on kiinnostunutta yleisöä jo valmiina. :) Minunkin pitäisi lukea se novelli uudestaan.

      Poista
  9. Villa on myös minun suuria suosikkejani ja jopa idolejani. Sekä runot että matkakirjat ovat tehneet suuren vaikutuksen.

    Tällaiset miniarviot ovat mielestäni muuten hauskoja. Onnistunut pöydän putsaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, Merenhuiske! Ja kiitos, pitää jatkossa yrittää putsata pöytää vähän useamminkin.

      Poista
  10. Hyviä, hyviä kirjoja! Onko Arto Lapilta ilmestynyt jo noin monta teosta! Hänen runonsa tuovat hyvän mielen. Hän on myös minulle tuttu Lukulaarista, jossa kannattaa aina poiketa. Minä olen monta ja Owen Meany ovat upeita, Carpelanin Kaari on kaunis kirja. Nälkävuosi myös.

    Murdoch ja Dobby kiinnostavat, koska olen aloittamassa erään lukupiirin irkkuvuotta. Hornby on myös minun ihastukseni, pidän hänen huumoristaan.

    Toivottavasti jaksat kirjoittaa lukemastasi. Runokommenttisikin ovat tarkkoja ja muutenkin tätä oli ilo lukea! Menestystä siskon kirjailijanuralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Elina! Varmasti jaksan kirjoittaa niin kauan kuin saan näin ilahduttavaa palautetta. :)

      Lapilta on ilmestynyt kuusi omaa runokokoelmaa. Minulta puuttuu vielä ensimmäinen, Ei perhonen siivistään tiedä. Muistaakseni Lappi sanoi, että syksyllä on tulossa taas uusi teos. Hieno mies ja hieno divari tosiaan myös.

      Kiva kuulla, että meillä on samoja kiinnostuksen kohteita!

      Poista
  11. ...ja nyt tuli kauhea Villa-kaipuu, eikä kirjoja saa mistään tähän hätään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, sannabanana! Jos olisi ylimääräisiä, lähettäisin oitis paketin rahtilaivalla sinne päin. :)

      Poista
  12. Olen nähnyt J.K. Ihalaisen runoesityksen helsinkiläisessä runotapahtumassa. Ihalainen veti niin kovaa settiä, että oksat pois. Hän oli ehdottomasti illan paras esiintyjä. Teknojytke soi runojen taustalla. Ihalainen päihitti kevyesti nuoremmat esiintyjät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Tuija! Minä olen nähnyt Ihalaisesta vain hillityn version kirjamessujen haastattelussa, mutta sekin teki vaikutuksen.

      Poista
  13. Taidanpa heti maanantaina hakea kirjastosta Tapani Kinnusen tuotantoa. Veikkaan tykkääväni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, Jarmo! Toivottavasti niin käy. Suosittelen tuota kuvassakin näkyvää pientä kokoelmaa, siitä saa heti kattavan kuvan miehen edesottamuksista.

      Poista
  14. Hurjasti olet ehtinyt lukea ainakin :) Ja paljon hyviä kirjoja. Irving <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Katri, lukeminen kannattaa aina. :) Ja Irving todellakin <3!

      Poista
  15. Ootpa lukenut taas paljon! Meikäläisen 2 kirjaa tämän vuoden puolella on jokseenkin säälittävä tulos. ;) Jotenkin ei ole lukuinspistä ollut kuukausiin. Toi Rowling pitäis kyllä ottaa työn alle.

    Ja niin, tällaisia pitkiä, mutta tiivistettyjä lukulistoja on ainakin minusta suuri ilo lukea! Jotenkin olennaisimmat tulee esille, ja isosta joukosta voi löytää juuri sen oman opuksensa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos June, pyrin tiiviyteen jatkossakin!

      Niin kuin olen ehkä aiemmin maininnut, minullakin oli elämässä pitkä jakso, jolloin luin ehkä yhden kirjan vuodessa. Ihminen voi muuttua. :)

      Poista
  16. Hei! Satuin huomaamaan että eilen ma 19.8. tuli Teemalta uusintana dokumentti "John irvingin maailma". Koska mieleeni tuli viimekeväinen Irvingin vierailu, tuli mieleeni myös bolgisi. Dokumentti on nyt nähtävissä Areenassa ja uusitaan myös ensi su. Jos et nähnyt tätä viime vuonna etkä eilen, katso se! Terkuin Porthanian vierustoverisi, joka ehti ensin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muistutuksesta, vierustoveri! Katsoin dokumentin viime vuonna, mutta aion ehdottomasti ottaa uusinnan nyt suuren kohtaamisen jälkeen. :)

      Tämä onkin hienoa aikaa kirjanystävälle, joka ei yleensä katso paljonkaan telkkaria: Irvingin lisäksi tuli juuri peräti kaksi dokumenttia Karl Ove Knausgårdista.

      Poista