Viides runokokoelmani Historian pienmiehiä (Aviador 2023) ilmestyy perjantaina 26.5.2023. Julkkarit Helsingissä Oodissa klo 17–19, esiintymässä myös Hesarin kehuma esikoisrunoilija Katja Meriluoto. Tervetuloa sinne! Aion pitää julkkarit myös Tampereella jossain vaiheessa kesää – yritän muistaa päivittää tiedon tänne, kun aika ja paikka varmistuvat.
Kyseessä on paluu yksisuuntaiseen runouteen palindromikauden jälkeen (vaikka Tero Tähtinen sanoikin, ettei runous koskaan ole yksisuuntaista). Takakannessa on tällainen pakkausmerkintä:
Tämä teos säilyy avaamattomana huoneenlämmössä. Avattuna toivon sen lämmittävän hetkisen.
Kirjassa on runoja enimmäkseen vuosilta 2016–2022, mutta kaikkein vanhimmat mukaan päässeet sanat löysin kalenteristani heinäkuulta 2012, jolloin en vielä edes tiennyt kirjoittavani runoja. Uusin runo on tämän vuoden tammikuulta, eli voidaan sanoa, että tässä on nyt yli vuosikymmenen työn tulos. Kiitos ja kuulemiin, kaunista kesää kaikille!
Tilaako Palloliittomme kultaa? Se meteli, bailaamalla saatu hupsu Rive-virus... Puhu taas alla: Maalia, Bile-Teme! Saat! Luke mm. otti ilolla pokaalit.
*
Saa taas Kamara vetää puskamaalit. Tilaa maksupääte – vara maksaa taas!
Tamperelainen Antti Sinervo kirjoittaa runoja, jotka vievät jalat alta pienillä sanoilla ja suurilla tunteilla.
Sinervon (s. 1955) esikoiskokoelma Syvän ja matalan reuna ilmestyi vuonna 1996 yhtenä Sanasadon ensimmäisistä julkaisuista. Ihastuin siihen vuonna 2015.
Hellästi valo koskettaa puun lehtiä:
Kuin tuntematon kuiskaisi, tietävä ja varma.
Kuin rikkoutunut lasi eheytyisi.
Kirjan löydettyäni kuulin, että Sinervolta olisi tulossa toinenkin julkaisu. Odotin innokkaasti, mutta aika kului, mitään ei kuulunut ja vähitellen aloin menettää toivoni.
Lauantaina 10.8.2019 koin harvinaisen hienon yllätyksen kirjallisissa puutarhajuhlissa, kun lavalle nousi toisen runokokoelmansa julkaiseva Antti Sinervo! Esitys oli kaikessa vaatimattomuudessaan elämäni koskettavimpia runoelämyksiä. En ollut tavannut runoilijaa aiemmin enkä tunne häntä sen enempää, mutta olemuksen ja runojen perusteella hänen sydämensä on puhdasta kultaa.
Unelmissani pujotan aamutossut tuhatjalkaisen kaikkiin pieniin jalkoihin.
Runoilija Antti Sinervo ja onnellinen fanipoika. Kuva: Simo Ollila
Uusi kirja Kesän kukkakimppu (Sanasato 2019) on mielestäni esikoistakin parempi, timanttinen kokoelma. Takakansi kertoo, mistä Sinervon runoudessa on kyse: "Hänen runonsa ilmaisevat elämää ihmeenä ja ihmisen osaa siinä."
Ruusu kasvaa piikki piikiltä, lehti lehdeltä ja kukka kukalta juuri sellaiseksi kuin se on, eikä siihen ole mitään lisättävää, eikä sitä voi korjata mitenkään.
Tule kesäpäivän tuuli ja silitä ruusun piikit ja sen tuoksuvat kukat.
Silitä harmaantuvaa, tyhmää päätänikin.
Esityksen jälkeen riensimme kilvan ylistämään runoja. "Harvoin osuu sanat näin suorana luotina rintapieleen", totesi eräs kirjailija. Kehuja kuunnellessaan runoilija totesi, ettei ole koskaan ennen saavuttanut suosiota runoillaan. Mielestäni hän ansaitsisi sitä rutkasti lisää. Uusi kirja on näköjään nyt (27.8.2019) ilmestynyt Prisman valikoimiin. Kannattaa toki myös tehdä hankintaehdotus kirjastoon (ISBN: 9789527176603).
Tiistaina 1.10.2019 (luultavasti klo 20) Sinervo esiintyy Tampereella Kulttuuriravintola Kiven runokaraokessa. Nähdään siellä!
P.S. Kun kumminkin aloitte miettiä, todettakoon tässä, että Antti Sinervo on Helena Sinervon isoveli.
Kaikki kannet on taiteillut vaimoni Anna Kytömäki.
Aattelu rulettaa (Aviador 2018) on aivan erilainen teos kuin kaksi aiempaa runokokoelmaani. Sen runot ovat palindromeja, eli niitä voi lukea myös takaperin.
Kustantajan kuvaus sisällöstä:
"Virtuoosin taidolla kirjoitetuissa, yhtaikaa sekä humoristisissa että
syvällisissä runoissa seikkailevat tavallisten suomalaisten lisäksi
tunnetut urheilijat, kirjailijat ja poliitikot."
Tämän kanssa ei voi olla poseeraamatta näin.
TERVE SANA
KIEROSSA MIELESSÄ
Suoreni
leikillä älli.
Sana,
sisälläsi sana,
sillä älli.
Kielinerous!
Kirjan voi tilata esim. täältä. Pitäisi löytyä myös Akateemisesta Kirjakaupasta, samoin Suomalaisesta ainakin Tampereella.
P.S. Hesari suosittelee:
Kiitos upeasta yllätyksestä, toimittaja Iida Nieminen!
Per PettersoninHevosvarkaat ja Robert WilliamsinLuke and Jon – kaksi kirjaa, jotka ehtivät majailla hyllyssäni viitisen vuotta ennen lukemista.
Hevosvarkaat ostin 18.2.2012 Tampereen Kirjatorilta 8,50 eurolla, koska sitä oli kehuttukovasti. Luin kirjan viime kuussa, joululomalla, enimmäkseen kynttilänvalossa.
Luke and Jonin löysin käytettynä neljällä eurolla Arkadia International
Bookshopista Helsingistä 28.2.2013. Ostin sen, koska se näytti kivalta
ja kirjoittaja oli voittanut sillä brittiläisten kirjakauppojen
työntekijöille järjestetyn kirjoituskilpailun, mikä viehätti minua
ajatuksena. Luin kirjan viime viikolla.
Molempien kirjojen äärellä tunsin hiljaista onnea: että sain lukea jotain sellaista juuri nyt, että olin elänyt sellaisten aarteiden lähellä tietämättä niistä oikeastaan mitään, että voin lukemisen jälkeen laittaa kirjat takaisin hyllyyn näkyvämmälle paikalle ja ajatella niitä milloin tahansa.
Viiden tähden kirjoja kumpikin. Jälkeenpäin tajusin, että niillä on muutakin yhteistä. Molemmat kertovat teinipojasta, jolla on läheinen isäsuhde ja yksi tärkeä ystävä, ja molemmissa on metsiä ja hevosia. Toisaalta kirjat ovat melko erilaisia, enkä voi taata, että yhdestä pitäneet pitäisivät toisesta. Itse tykkäsin Hevosvarkaista kamalasti ja Luke and Jonista vielä enemmän, lukukokemus oli oikeastaan täydellinen. Kirjoitin siitä myös Goodreads-arvostelun, josta kukaan ei ole tykännyt, vaikka yleensä siellä joku tykkää melkein kaikesta. Mutta sen takia päätinkin kirjoittaa tämän blogijutun, eli loppujen lopuksi kai hyvä niin. Päätän syväanalyysini tähän.
P.S. Otsikko viittaa Don Huonojen majesteettiseen kappaleeseen. Myös Robert Williams osaa musisoida kirjoittamisen lisäksi, hän on julkaissut musiikkia nimellä The Library Trust (Spotifysta löytyy yksi albumi, ei majesteettista vaan ihastuttavan kotikutoista nössöpoppia). Harmi ettei Williamsin kirjoja ole helppo löytää kirjastoista – pikaisen haun perusteella Suomen ainoa yksilö lienee hänen kolmas romaaninsa Into the Trees, joka onnekseni kuuluu juuri Tampereen kirjaston valikoimiin (ja sijaitsee tällä hetkellä lukupinossani päällimmäisenä). Jos olisin kustantaja, suomennuttaisin ainakin Luke and Jonin heti.
Hellurei! Poplaari on ollut olemassa kahdeksan vuotta ja kolme päivää. Blogitekstejä on kertynyt yhteensä 189, joista 175 neljän ensimmäisen vuoden aikana. Luvut kertovat kaiken olennaisen blogin elinvoimaisuudesta, mutta en usko sen suostuvan koskaan kuolemaan pois, olen niin huono luopumaan mistään.
Luin viime vuonna paljon hyviä kirjoja. Tässä kaikki lukemani aikajärjestyksessä:
1. Antti Eskola: Vanhuus
2. Leena Kulmala: Hopeakolikot laulurastaiden kurkuissa
3. Jukka Pakkanen: Muistaakseni
4. Hannu Mäkelä: Muistan – vapaus
5. Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
6. Petri Tamminen: Suomen historia
7. Riikka Palander: Seeprakivi
8. Anni Kytömäki: Kivitasku (käsikirjoitus)
9. Philip Teir: Donner-ryhmä [Akta dig för att färdas alltför fort]
10. Paul Auster: Invisible
11. Tapani Kinnunen: Julkinen eläin
12. Asko Ahonen: Epävarmuuden aika
13. Peter Cameron: Someday This Pain Will Be Useful to You
14. Tommi Melender: Tässäoloa tai unta
15. Philip Teir: Talvisota – avioliittoromaani [Vinterkriget. En äktenskapsroman]
16. Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti [Varje slag mitt hjärta slår]
17. Kauko Röyhkä: Lapinpoika
18. Irvine Welsh: The Blade Artist
19. Colm Tóibín: Nora Webster (suom.)
20. Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja
21. Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
22. Leif Färding: Luominen
23. Rob Jovanovic: Throwing Frisbees at the Sun – A Book About Beck
24. Hanna Weselius: Alma!
25. Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
26. Timo Salo (toim.): Tiedeaforismikirja
27. Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa
28. Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä
29. Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä [We Should All Be Feminists]
30. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe [All the Light We Cannot See]
31. Heikki Niska: Solisevaiset
32. Juha Itkonen: Minun Amerikkani
33. Sami Rajakylä: Pankkipoika
34. Kirsti Kuronen: Pönttö
35. Karl Ove Knausgård: Kevät [Om våren]
36. Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna
37. Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu [Så här upphör världen]
38. Graeme Simsion: The Best of Adam Sharp
39. J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt [Kitchens of the Great Midwest]
40. Nadja Sumanen: Rambo
41. Graeme Simsion: The Rosie Project
42. Graeme Simsion: The Rosie Effect
43. Leif Färding: Olen onnen poika
44. Pekka Hiltunen: Iso
45. Maggie Shipstead: Seating Arrangements
46. Matti Mäkelä & Tero Tähtinen: Vanha metsuri ja metsähippi
47. Michael Popek: Forgotten Bookmarks
48. Rauni Anita Martikainen: Kävelykirjoituksia
49. Karl Ove Knausgård: Kesä [Om sommeren]
50. Emma Cline: Tytöt [The Girls]
51. Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia [Onna no inai otokotachi]
52. Anna-Leena Härkönen: Valomerkki
53. Esa Hirvonen: Takana kapakan akat
54. Pertti Lassila: Armain aika
55. S. E. Hinton: Me kolme ja jengi [The Outsiders] (ties monennenko kerran)
56. Alex James: All Cheeses Great and Small
57. Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta [Historie om et ekteskap]
58. Pertti Lassila: Ihmisten asiat
59. Johan Bargum: Lyhykäisiä [Korta stycken]
60. Pertti Lassila: Kesän kerran mentyä
61. Tuomas Anhava (suom.): Kuuntelen, vieras
62. Hanif Kureishi: The Nothing
63. Pekka Kytömäki, Arto Lappi & Niklas Salmi (translated by Donald Adamson): Lungfuls of Silence – Keuhkojen täydeltä hiljaisuutta
64. Anni Kytömäki: Kivitasku
65. Tom Perrotta: Mrs. Fletcher
66. Jussi Huhtala: Ukkosenjohdatin
67. Russell Senior: Freak Out the Squares
68. Saku Lillukka: Et löydä sitä muualta
69. Laura Barnett: Greatest Hits
70. Muffe Halla-aho: Henkilöön käyvää
71. Irma Kerppola: Teerunoja
72. Asko Sahlberg: Amandan maailmat
73. Laura Barnett: The Versions of Us
74. Ossi Nyman: Röyhkeys
75. Pekka Hiltunen: Onni
76. Ritva Ylönen: Kalle Päätalo – kirjailijan elämä
77. Kazuo Ishiguro: Yösoittoja [Nocturnes]
78. Sarah Winman: Tin Man
79. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
80. Kati Tervo: Kesäpäiväkirja
81. Karl Ove Knausgård & Fredrik Ekelund: Home and Away
82. Markku Toivonen: Lauluja tyhjyydestä
83. Pertti Poskiparta & Hannu Peltonen: Ennen aamun heräämistä
84. Hannu Linkola: Du & jag Kent
85. Roddy Doyle: Smile
86. Kalle Tamminen: Sekasointuinen kitumaa
87. Toinen tuntematon
88. Tapani Kinnunen: Kuumat raiteet
89. Minka Heino: Pinnalla. Pop!
90. Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
91. Harri Hertell (toim.): Lavaruno-opas
92. Angie Thomas: Viha jonka kylvät [The Hate U Give]
93. Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
94. Pekka Hiltunen: Sysipimeä
95. Pekka Hiltunen: Varo minua
96. Eero Vanhatalo: Tapa hengittää
97. Hannu Peltonen & Pertti Poskiparta: Kaupungin siipien kuiske
98. Johan Bargum: Suomalainen ruletti [Finsk rulett]
99. Miten lauluni syntyvät?
100. Sauli Sarkanen: Paarmalintu
101. Jari Litmanen: Litmanen 10
102. Per Petterson: Hevosvarkaat [Ut og stjæle hester]
103. Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan [See You in the Cosmos]
104. Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä [Case Histories]
105. Seija Salminen: Olkoon nimeni Sade
106. Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia [One Good Turn]
Vähemmän runoja ja enemmän romaaneja kuin parina edellisenä vuonna. Parasta oli kirjaston varausmaksujen poistuminen, luin enemmän uutuuskirjoja kuin ikinä. Vanhoista tutuista tekijöistä hienoimpia elämyksiä tarjosivat mm. Tamminen, Knausgård, Haahtela, Bargum ja Kytömäki. Vaikuttavimpia uusia tuttavuuksia olivat Lassila, Hiltunen ja Barnett. Muista teoksista erityismaininnan ansaitsevat ainakin Pettersonin Hevosvarkaat ja Stradalin Keskilännen keittiöt. Innostuin myös dekkareista ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella: Hiltusen Studio-sarja ja Atkinsonin Jackson Brodie -kirjat tuli ahmaistua nopeassa tahdissa. Lisävinkit ns. kaunokirjallisista dekkareista ovat tervetulleita.
Sarjakuviakin luin. Listasin vain ne, jotka luin ensimmäistä kertaa:
1. Aino Louhi ja Kaija Papu: Kuvatus 5
2. Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä – Koko maailman paino
3. Suvi Ermilä: Hauho
4. Line Hoven: Love Looks Away
5. Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
6. Jeffrey Brown: Cats Are Weird
7. Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
8. Kati Närhi: Seitsemäs vieras
9. Mika Lietzén: Jääkärit – viisi kertomusta
Musiikkia kuuntelin last.fm:n mukaan ennätysmäärän. Tässä kuunnelluimmat:
1. Dipper 524
2. The Proper Ornaments 411
3. Kent 376
4. Major Leagues 376
5. Ride 365
6. Cloud Nothings 356
7. Pixies 340
8. Slowdive 322
9. Magnapop 289
10. Tomi Nordlund & Syvä Joki 279
11. Stef Chura 217
12. Rips 210
13. Communions 199
14. The Lemonheads 197
15. Real Estate 187
16. The Clientele 181
17. Shame 174
18. The Charlatans 173
19. Bad Religion 172
20. H.Grimace 166
21. B Boys 160
22. Screaming Trees 154
23. Popsicle 152
24. Pip Blom 149
25. METZ 146
26. Nirvana 135
27. Salad 134
28. Suede 133
29. Mark Lanegan 131
30. Echobelly 128
31. Hole 118
= Pavement 118
33. Protomartyr 115
34. Daddy Issues 113
= Galaxie 500 113
= The Wannadies 113
37. Beck 109
= Canshaker Pi 109
39. Melkbelly 108
40. DMA's 107
= The Gotobeds 107
42. Alice in Chains 97
43. Don Huonot 94
= Peaness 94
= The National 94
46. dEUS 91
47. The Boo Radleys 88
48. 22-Pistepirkko 86
= Beastie Boys 86
50. Shed Seven 85
Tämäkin lista oli taas täynnä yllätyksiä, äkkiä laskettuna 13 bändiä joista en ollut ennen kuullutkaan. Laitetaan vielä muutama suosikkibiisi:
Slowdive tuli takaisin, näki ja voitti.
Real Estaten sinkku sinkku koukutti tehokkaasti, vaikka albumi jäikin vähemmälle kuuntelulle.
Protomartyr iski kuin ikisuosikkini Whipping Boy parhaimmillaan.
Kirjarintamalla tapahtui sen verran, että saatiin Arto Lapin, Niklas Salmen ja Donald Adamsonin kanssa julkaistua kaksikielinen runoantologia.
Itse en ole kirjoittanut juuri muuta kuin palindromirunoja, päässäni naksahti siihen malliin reilu vuosi sitten. Toivottavasti niitäkin päätyy kansien väliin jossain vaiheessa – odotellessa toivotan hyvää alkanutta vuotta!
Moi! Olen Pekka Kytömäki, keski-ikäinen tamperelaispoika. Satunnaisten blogijuttujen lisäksi olen kirjoittanut viisi runokokoelmaa: Historian pienmiehiä (2023), Sytytys (2020), Aattelu rulettaa (2018), Valo pilkkoo pimeää (2016) ja Ei talvikunnossapitoa (2015). Poplaari on äärimmäisen harvoin päivittyvä blogi kirjoista, musiikista ym.
