Constance Squires: Along the Watchtower
Riverhead Books 2011, 308 sivua
(Akateemisesta 24.1.2013, luettu loppuun ma 28.1.2013 klo 23.34)
Tietenkään en ollut koskaan kuullut kirjailijasta, mutta kirjan asiallinen mustavalkoinen selkämys ja nimi saivat kääntämään esiin kannen, joka puolestaan sai avaamaan kirjan satunnaisesta kohdasta. Silmiin osunut Hüsker Dü -yhtyeen nimi houkutti jatkamaan selailua. Ostopäätös oli helppo tehdä, kun hintaa oli vain 4,15 € ja kirjan alkukin herätti mielenkiinnon:
Lucinda Collins was the type of girl who noticed things, the trail-her-fingers-along-the-banister type who would usually have lingered at the unfamiliar stairwell window to wonder about the quaint church just visible on a distant hill, how old it was and how far away. But not today. Today her footfalls sent a flat tattoo echoing down the stairwell as she took a corner and bounded down the next flight two steps at a time. She didn't even glance out the window. Instead, she watched her black high-top Converses as they came down hard onto the dirty tiled steps. The sound of her stomping boomed against the walls like something she had thrown in a fury. She could be quiet if she wanted to, but she didn't want to. Why should she?
Näin siis alkaa Along the Watchtower. Eletään vuotta 1983, ja Lucinda on juuri muuttanut Länsi-Saksaan. Hän on 13-vuotias juureton amerikkalainen, elänyt sotilastukikohdissa ympäri maailmaa koko pienen ikänsä. Aina parin vuoden jälkeen, kun Lucinda on ehtinyt kotiutua ja hankkia hyviä ystäviä, majuri-isä Jack saa siirron uuteen paikkaan, ja perässä seuraa tietysti koko konkkaronkka: ex-melkein-hippi-äiti Faye, Lucinda sekä pikkusisarukset Erin ja Jacob.
Kuviosta tulee oitis mieleen niin ikään sotilaan tyttärestä kertova Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä. Mutta Jack McCarthylla ja Jack Collinsilla ei ole paljon muuta yhteistä kuin etunimi, ja Grafenwöhrin ankeanharmaat kerrostalokolossit ovat kaukana aurinkoisesta Centraliasta. Lucinda potee koti-ikävää, vaikkei edes tiedä minne. Onneksi on musiikki, jolla hän voi täyttää sielunsa aukon. Musiikilla on kirjassa niin tärkeä rooli, että toiseksi vertailukohdaksi voi hyvin nostaa Nick Hornbyn klassikkoteoksen High Fidelity (Uskollinen äänentoisto).
Saamme seurata Collinsin perheen vaihtelevaa, jopa myrskyisää elämää Lucindan aikuistumiseen asti, noin kahdeksan vuoden ajan. Loppujen lopuksi Squiresin kirja ei liippaa tunnelmiltaan kovin läheltä sen paremmin Hornbya kuin MacDonaldiakaan, mutta laadultaan se on aivan samaa tasoa.
Kirja pääsi todellakin yllättämään, sain hämmästyä kerta toisensa jälkeen. Siinä vaiheessa en enää ollut uskoa silmiäni, kun alettiin puhua Iris Murdochin kirjoista. Meinasin hihkua ääneen! Tämä saattaa hyvinkin olla maailman ainoa romaani, jossa mainitaan sekä Iris Murdoch että Joy Division, vieläpä parin sivun sisällä. (Miten voikin olla tällainen kirja, kuin minulle räätälöity!)
Olin jo sovittelemassa kirjalle täyttä viittä tähteä, mutta lopussa lumous himmeni hitusen, joten jätetään vielä puolikas parantamisen varaa. Tämä on Constance Squiresin esikoisromaani, eikä voi muuta kuin toivoa, että hän aikoo jatkaa kirjoittamista.
★★★★½
(Akateemisen ale jatkunee vielä tämän viikon loppuun. Tampereella tätä kirjaa ei taida enää olla, mutta jospa jossain muualla olisi... Vink vink!)
No hittolainen. En tiedä, olisiko tämä minun kirjani, mutta kuulostaa kyllä aivan ällistyttävän sopivalta sinulle!
VastaaPoistaNo joo, silloin se voisi kyllä olla hyvä minullekin. :) Mietitään!
Joo, ehdottomasti sinullekin! Ennen kaikkea tämä on tarina tytön varttumisesta ja perheen venymisestä ja paukkumisesta. Ei se musiikki siinä mitenkään häiritse, eikä ole pelkkää pekkamusaa, kuuskytluvun meiningeistä lähdetään liikkeelle. ;)
PoistaSinulla on muuten tosi hauskat blogiotsikot nykyisin. Pitkin tammikuuta voisi napsia minkä jutun vain auki, niin kiehtovasti olet kirjoituksesi nimennyt.
VastaaPoistaKirjaan en osaa ottaa kantaa, kun en sitä ole lukenut, mutta toivottavasti sallit tämmöisen vähän lapsekkaammankin kommentin. :)
Kiitos Hanna! :) Joo, olen yrittänyt keksiä vähän persoonallisempaa otetta otsikointiin. Eihän noiden otsikoiden perusteella myöhemmin löydä yhtään mitään, mutta ehkä avainsanat auttavat, jos tuosta kilometrin pituisesta listasta saa mitään selkoa...
PoistaSaa kyllä. Ja tärkeintähän on saada joku lukemaan koko juttu, jossa auttaa kyllä briljantti otsikointi.
PoistaNiin ajattelinkin, kiitos!
PoistaVaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta kirjalta. Just päätin, että en osta enää vähään aikaan kirjoja, mutta ehkä täytyy käydä tätä etsimässä Turun Akateemisesta, jos vaikka kuitenkin vielä löytyisi...
VastaaPoistaToivottavasti löytyy! Tämä ei ollut mikään varsinainen alekirja vaan puolen hinnan poisto, mutta kuvittelisin, että sellaisetkin ovat osittain samoja eri kaupungeissa. Kirjastossa tätä ei taida olla missään päin maata, tai ei ainakaan Tampereella, Turussa eikä pääkaupunkiseudulla...
PoistaPakko kuunnella vähän Hendrixiä tänään!
VastaaPoistaKirjakin kuulostaa kiinnostavalta, mutta haaveilen enemmän siitä Linnuntiestä. Se sentään löytyy kirjastosta.
Minäkin kuuntelin heti tuon biisin ja toki myös Dylanin alkuperäisversion. :) Pitäisikin selata kirja läpi vielä uudestaan ja tehdä soittolista kaikista mainituista biiseistä. Se olisi sentään vielä ihan realistisesti kuunneltavissa, mutta jos haluaisi kuunnella kaikki kirjassa mainitut albumit, siihen saattaisi mennä hetki jos toinenkin...
PoistaEhkä vähän epäreilua hehkuttaa tällä lailla kirjaa, jota ei saa edes kirjastosta, mutta nyt ei kyllä mahtanut mitään!
Saattaa olla, että tämän saa lähitulevaisuudessa kirjastosta. Jopa Pirkanmaalla.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista(Mahtaako johtua selaimesta vai mistä, että viestini tahtovat nykyään tuplaantua?)
PoistaTuplassa vara parempi... Mutta hieno homma, jos noin käy!
PoistaNo mutta tuohan kuulostaa hyvältä!
VastaaPoistaEikös vaan, J!
PoistaTiedoksi muuten sinulle ja muillekin kiinnostuneille, että Squiresin tuotantoon voi tutustua myös netissä: hänen väitöskirjansa (tai mikä lie) sisältää novellikäsikirjoituksia, joista tarina nimeltä American Thighs (s. 80) on osa tätä romaania. En ole vielä lukenut tuota nettijulkaisua, mutta tällainen erittäin kiintoisa pätkä osui silmiin:
My interest in deep story structure received a tremendous energy boost when I began reading the novels of Iris Murdoch in the years before I started my M.A. I was daunted by her novels—I could not see how she was doing what she was doing. Her talent for plotting, as Harold Bloom notes, is “formidable, including a near-Shakespearean faculty for intricate double plots” (1). I felt all the more insecure about my own abilities after reading Murdoch, but also all the more convinced that, unlike many abilities involved in writing which, it seems to me, you either have or you don’t, story and plot are elements of writing that can be deliberately studied and learned.
Kuulostaapa hienolta! Satunniaslöydöt ovat parhaita, itse löysin Akateemistesta Barrow'n Book of Universes, joka alun perusteella on ihan mahtava.
VastaaPoistaMutta niin, laitan tämän muistiin ja kaivan samalla High Fidelityn vihdoin yöpöydälle odottelemaan. :)
Joo, Linnea, juuri sellaiset löydöt ovat niitä jotka jäävät mieleen!
PoistaAi jai, High Fidelity... Sitä kirjaa kohtaan tunnen puhdasta rakkautta, jota vuodet eivät ole päässeet himmentämään, päinvastoin. :)