SYYSKUU
Emer McCourt: Elvis, Jeesus ja minä
(Elvis, Jesus and Me, 2004, suom. Kristiina Savikurki 2005)
Pohjoisirlantilainen lapsuudenkuvaus alkoi lupaavasti ("Inhoan alkuja, mikä on vähän hankalaa, kun niihin kuitenkin törmää koko ajan"), mutta aloitus taisi lopulta jäädä kirjan parhaaksi anniksi. Sääli.
Helen Walsh: Go to Sleep (2011)Walshin kaksi aiempaa kirjaa Brass (2005) ja Once Upon a Time in England (2008) (jotka on julkaistu suomeksi tyhmillä nimillä Lutka ja Englantilainen tragedia) olivat molemmat järisyttäviä lukuelämyksiä, varsinkin jälkimmäinen. Unettomasta yksinhuoltajaäidistä kertova uutuus ei tasokkuudestaan huolimatta tehnyt ihan yhtä suurta vaikutusta. Ehkä kirja olisi iskenyt kovempaa, jos kotona olisi parkuva vauva, mutta ne ajat ovat sentään jo kaukana takana päin. Hienosti Walsh joka tapauksessa kirjoittaa, pidän häntä edelleen yhtenä parhaista nuorista brittikirjailijoista.
Riikka Pulkkinen: Raja (2006)
Poimin Raja-pokkarin kirjaston kierrätyskärrystä joskus 3–4 vuotta sitten, mutta en millään jaksanut aloittaa lukemista ja lopulta suuressa viisaudessani kiikutin kirjan divariin. Pulkkinen niputtui mielessäni samaan kastiin Sofi Oksasen kanssa: "liian suosittu, ei mulle". Mutta nyt kun se Puhdistuskin tuli luettua, kynnys Pulkkiseen tutustumiseen madaltui huomattavasti. Kun vaimo vielä lainasi Rajan, luki sen ja suositteli, pakkohan siihen oli tarttua. Ja kyllä, pidin paljon. Totta tulee varmaan luettua lähiaikoina, vaikka ajatus uudesta painoksesta uusine loppuratkaisuineen hieman ärsyttääkin, kun omassa hyllyssä odottaa se vanhempi versio.
David Nicholls: Starter for Ten (2003)
One Dayn jälkeen oli tarkoitus lukea The Understudy, jonka olin jo tilannut itselleni, mutta sitten Tampereen paras divari (Lukulaari♥) ilahdutti ikihyviksi tarjoamalla tämän kirjan neljällä eurolla (tai siis käytännössä ilmaiseksi vaihdossa). Lisää kirjasta ja lukukokemuksesta täällä.
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen (2008)Potter-suomentaja kertoo Potterien suomentamisesta. Zephyrin innostava juttu sai minut lainaamaan tämän, vaikken ollut lukenut ainuttakaan Potteria. Zephyr kyllä varoitteli, että tämän luettuani en ehkä voisi olla tutustumatta niihin, ja oikeassapa oli... Kapari-Jatta on suomentajien ehdotonta aatelia, joten ei ole mikään yllätys, että hän osaa kirjoittaa. Itsehän olen myös käännösalalla, mutta käännöstoimiston liukuhihnatyöläisenä. (Olen siis samalla alalla Kapari-Jatan kanssa vähän samaan tapaan kuin hampurilaisravintolan pihvinpaistaja on samalla alalla gourmetravintolan keittiömestarin kanssa.) Sain tästä kirjasta paljon niin kääntäjänä kuin lukijanakin, ja mikä tärkeintä, se usutti minut kirjaston Potter-hyllylle. Jouduin tosin käymään siellä parikin kertaa ennen kuin sain ekan osan lainaan, mutta se vaiva kannatti nähdä.
Astrid Lindgren: Kalle mestarietsivä
(Mästerdetektiven Blomkvist lever farligt, 1951, suom. Laila Järvinen 1953)
Toisessa Kalle-kirjassa tapahtuu kamalia: murha pikkukaupungissa! Poliisi on neuvoton, mutta onneksi mestarietsivä on valppaana. Jännäksi menee, ennen kuin tilanne ratkeaa.
LOKAKUU
F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby (1925)
Vanhempien hyllystä löytyi tällainen yllätyskirja, jonka rohkaistuin avaamaan yhden kaverin kehuttua sitä. Ja olipahan kyllä vallan erinomaista luettavaa. En muista koska olisin viimeksi lukenut näin vanhan kirjan, mutta lukiessa ikä ei yhtään painanut. Joitakin vanhoja sanoja lukuun ottamatta teksti tuntui ajattomalta, Fitzgeraldin kieli elää yhä. Tämän ja Revolutionary Roadin luettuani olen miettinyt, kannattaisiko vähitellen muuttaa suhtautumistani klassikoihin.
Johan Bargum: Kesäpoika(Sommarpojken, 1984, suom. Rauno Ekholm 1984)
Syyskesän jälkeen halvalla haalimistani Bargumeista tuli ensimmäisenä luettua tämä kiinnostavimmalta vaikuttanut. Kirjoissa tuntuu olevan muutakin samaa kuin yhdyssanan toinen osa – merellisissä maisemissa liikutaan, muistot vaivaavat, aurinkoisiakin päiviä leimaa tumma pohjavire. Tämä kirja vahvisti näkemystäni Bargumista varteenotettavana kirjailijana. Huomasin juuri, että häneltä ilmestyy alkuvuodesta pitkästä aikaa uusi romaani, Syyspurjehdus (tai siis suomennos tulee silloin, tuosta HBL-lainauksesta päätellen alkuteos on jo ilmestynyt). Jännää.
Astrid Lindgren: Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä
(Kalle Blomkvist och Rasmus, 1953, suom. Laila Järvinen 1954)
Tämä taisi aikanaan olla suosikkini näistä, ja tarina tuntui vahvimmalta nyt uusintakierroksellakin. Kallen ja kumppanien seikkailu kidnappaajien jäljillä ja kynsissä vetää helposti vertoja esim. Blytonin parhaille tuotoksille.
David Nicholls: The Understudy (2005)
Kahden hienon Nichollsin jälkeen ajattelin vähän säästellä kolmatta, mutta enpä malttanut kauan (tästäkin lisää juttua täällä). Toivottavasti mies ei jää paistattelemaan suosiossaan vaan kirjoittaa pian lisää.
Enid Blyton: Seikkailujen joki(The River of Adventure, 1959, suom. Riitta Wejberg 1979)
Tähän sopisi melkein samat sanat kuin kesällä lukemaani Seikkailujen sirkukseen. Paitsi että tämän muistin hyvin lukeneeni ennenkin. Nyt on koko sarja hyllyssä ja luettuna, ah.
J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
(Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997, suom. Jaana Kapari 1998)
Ja niin minusta tuli Potter-fani 36-vuotiaana, hih. Onhan tämä vähän eri kaliiperia kuin nuo lapsuuden suosikkikirjasarjani, en yhtään ihmettele Harryn suosiota. Tästä kirjasta tehdyn elokuvan olin nähnyt joskus kymmenen vuotta sitten, mutta se ei pilannut jännitystä.
J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
(Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998, suom. Jaana Kapari 1999)
Ja toinen heti perään... Ei oikeastaan harmita yhtään, että aloin lukea näitä vasta nyt, onpahan vielä paljon herkkuja jäljellä. Näitä kirjoja lienee turha yrittää kuvailla sen enempää, eivätköhän kaikki ole jo lukeneet ne?
J. P. Pulkkinen: Pieni kaistale maata (2011)Tämän merkitsin kalenteriini luettuani jostain kehuvan arvostelun. Pari viikkoa myöhemmin näin kirjan divarissa, selailin ja vakuutuin heti. Konsepti on saman tapainen kuin Nick Hornbyn kirjassa 31 Songs (2003), mutta tässä on selvästi omaelämäkerrallisempi ote ja yksi biisi vähemmän. Nuoresta asti musiikkiin intohimoisesti suhtautunut Pulkkinen peilaa elämäänsä mm. David Bowien, Nick Draken, Sex Pistolsin, Joy Divisionin, Smithsin, Kate Bushin, Kauko Röyhkän ja Mamban(!) biisien kautta hienoin tuloksin. Kirjan luettuani kokosin soittolistan (kaikki biisit lukuun ottamatta viimeistä eli Beatlesin Come Togetheria), kuuntelin sen ja totesin, että kirja oli enemmän kuin musiikillisten osiensa summa. Pulkkinen soitti aikanaan bassoa Päät- ja Keba-yhtyeissä (joista kumpaankaan en ole vielä tutustunut) ja on tätä ennen kirjoittanut kolme tai neljä kirjaa, joita aion nyt kyllä katsella kirjastosta.
(Teknisten ongelmien takia jouduin jälleen turvautumaan tylsiin netistä poimittuihin kuviin. Jatkossa yritän taas panostaa omiin otoksiin.)
Hihii, mahtavaa, että Potter-kuume tarttuu edelleen. :) Olisi mielenkiintoista lukea sun mielipiteistä niistä vähän enemmänkin. Blogien lukeminen on vaarallista, voi saada kaikenlaisia uusia ideoita. ;)
VastaaPoistaIhana otsikko!
VastaaPoistaKiitos Bargum-vinkistä, pitääpä selvittää miltä kustantajalta se ilmestyy.
Mikä juttu tuo Totta-kirjan uusi loppuratkaisu on?
Minä luin Potterit kesän aikana. Onhan niissä omat ärsyttävyytensä, mutta Rowling kirjoittaa sen viihdyttävää ja mukaansatempaavaa tekstiä, etten yhtään ihmettele kirjojen suosiota. Ja niin minunkin oli aivan pakko lukea kaikki kirjatosat putkeen :)
VastaaPoistaHmmm, kuulostaapa typerältä toi Totta-kirjan tulevaisuus. Se on ollut kohta vuoden hyllyssä enkä ole vieläkään lukenut, koska jokainen kamu on vaan haukkunut sen. Rajasta kyllä tykkäsin. Harry Potterit ovat odottaneet lukuinnostusta jo monta vuotta tuossa hyllyssä. Leffat toki katoin, joten se on vähän vähentänyt intoa tarttua kirjoihin. Äsken bongasin kaupassa, että Stephen Fryn romaani The Hippopotamus on käännetty suomeksi. Meinasin ostaa, vaikka onkin tämä säästökuuri päällä. Mutta ehkä se tässä joskus tulee kirjastoon. Vielä ei näkynyt ainakaan netissä. En edes osaa ajatella, että millä viiveellä tällästä voisi sinne odottaa. Rakastan tuota pitkää miestä. Siinä vasta nokkela heppu. Kandee kattoa vaikka Youtubesta QI-sarjaa. Se on loistava!
VastaaPoistaLuin Lindgrenin mestarietsivät noin 45 vuotta sitten. Kalle mestarietsivästä jäi vaikuttavana mieleen lasten kehittämä salakieli, josta oli ratkaiseva apu pahassa paikassa. Meniköhän kielioppi osapuilleen näin: Hoh-y-vov-ää pop-äi-vov-ää!
VastaaPoistaAamulehti 6.9.2011: ”Riikka Pulkkisen kyltymätön perfektionismi tuottaa erikoisen ilmiön. Kirjailija julkaisee lähipäivinä uuden version viime syksyn menestysromaanistaan Totta. Parannellussa teoksessa on yksi uusi, noin kuuden sivun mittainen luku. Otavassa ei muisteta toista vastaavaa tapausta.” Pulkkinen ei halua rahastaa uudella laitoksella: lisäluvun voi hänen mukaansa lukea vaikka kirjakaupassa.
Pottereihin tartuin vastahakoisesti, osin pakonomaisestikin ammatillisista syistä, ennakoiden, että fantasia vain ei pure. Yllätys oli suuri, kun tarina imaisi mukaansa. Tosin sarjan loppuosissa innostukseni laimeni, kun kertomus vain jatkumistaan jatkui ja monimutkaistui. Mutta käännös on kyllä huippu! Ja kaikki viittaa siihen, että samanveroista tekstiä irtoaisi tämän blogin isännältä. Gourmet odottaa vain tilaisuuttaan.
Fantasiasta puheen ollen, Laura Sointeen sadut ovat sitä parhaasta päästä. Vieläpä kauhusellaista: Hukkasaaren salaisuus, Mutakalan kultahammas, Varjojen linnan prinssit… Ikävä kyllä Satuja-kokoelman vuonna 1976 ilmestynyt painos on perin asialliseksi uudistettu eli siitä on karsittu pois monta karmivan mehevää yksityiskohtaa, jotka ovat tallella vuosikymmeniä varhemmin ilmestyneessä alkuperäisversiossa.
Oi, taas niin paljon kommentoitavaa!
VastaaPoistaHelen Walsh. Harmittaa, kun tuo Englantilainen tragedia on ollut hyllyssäni pian kolme vuotta ja olin jo laittamassa sitä kiertoon, kunnes tajusin Zephyrilta, että tämähän voisi olla lukemisen arvoinen. Nyt sinun mielipiteesi vahvistaa uutta mielikuvaa ja intoa lukea kirja pian. Tuo uusikin voisi kiinnostaa, vaikka meidän lapset on nukkuneet aina aika hyvin ja ovat jo ohi vauvaiän hekin.
Pulkkisesta olen avautunut aiemminkin, mutten ole siis vieläkään lukenut. Ei kummempia antipatioita tosin, joskin epäilen, että ihastuisin runotyttömäiseen lyyrillisyyteen.
David Nichollsiakin olen jo täällä hehkuttanut ja toivon saavani lukea nuo hänen muut (kuin Sinä päivänä) teoksensa joskus.
Äh, Potter.. Minä yritin ihastua siihen joskus ja kahlasin kai kolmekin kirjaa läpi, kunnes myönsin, ettei ole minun juttuni.
The Great Gatsby on hyllyssäni varmuuden vuoksi sekä alkukielisenä että suomennettuna, mutten ole vielä lukenut kumpaakaan. Haluan rakastaa tätä ja pelkään, että petyn. Revolutionary Road on yksi suosikkiklassikkojani.
Oliko myös Salaisuus-sarja Enid Blytonin? Näistä on aina välillä puhe, mutta unohdan. Se on jäänyt lasten etsiväsarjoista parhaimmin mieleeni.
J.P. Pulkkiselta olen lukenut Kaikki onnelliset perheet, joka oli ihan ok.
PS. En ikinä tiedä, miten epäillä-lausetta tulisi käyttää, vrt. Pulkkis-kommenttini. Tarkoitin siis, etten usko, että ihastuisin runotytön lyyrisyyteen, mutta tuon voi kai ymmärtää päinvastoinkin.
VastaaPoistamarjis:
VastaaPoistaNo niinpä! Mitä noista nyt sitten osaisi sanoa... Fantasiakirjallisuus ei yleensä kiinnosta ollenkaan, mutta Rowlingin upeasti luomaan maailmaan olen uponnut ihan täysin. Ensimmäinen kirja huispautti saman tien mukaansa, ja molemmat sen jälkeen lukemani osat ovat tuntuneet edellistä paremmalta. Eilen piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta ei sitä Azkabanin vankia vaan voinut jättää kesken. Puolen yön maissa suljin kirjan enkä suinkaan saanut heti nukuttua, jäi sen verran euforinen fiilis.
Maria:
Kiitos! Eipä kestä, jänskää että Bargumin ja Haahtelan uutuudet ovat tulossa samoihin aikoihin. Sammaleinen tuossa jo kertoikin, mistä Pulkkisen tempauksessa on kyse. Lisäksi kirjailija oli kuulemma poistanut sivulta 270jotain kaksi virkettä, joihin hän ei ollut tyytyväinen. (Oli kuulemma aina ensimmäistä painosta signeeratessaan selannut kyseisen sivun esiin ja laittanut ne virkkeet sulkeisiin. Aika erikoinen tapaus!)
kaakku:
Hauskaa! Ei mua ole tähän mennessä juuri mikään ärsyttänyt. Ajattelin tänään aloittaa neljännen kirjan. Sen jälkeen taas ehkä jotain muuta väliin, että herkkuja riittää pidempään. :)
jarmo:
Joo, vähän jotenkin tympeetä. Mä en kyllä ole kuullut kenenkään haukkuvan Tottaa. Jotenkin luulin että olisit jo lukenut Potterit, mutta ymmärrän kyllä, että leffojen näkeminen vähän spoilaa. Kannattaa tsekkailla kirjastosta, ainakin täällä kirjat tulee sinne usein yllättävän nopeasti. Stephen Fry on tuttu jostain vanhemmista sarjoistaan, mutta kiitos tuosta vinkistä, eihän sitä tiedä vaikka sais joskus katsottua. Telkkarista en ole pitkään pitkään aikaan osannut katsoa mitään sarjoja.
Sammaleinen:
Juuri noin se meni. Aika taitavaa, kun osasivat vielä puhua sitä niin nopeastikin!
Heh, ehkä en lähtisi tavoittelemaan ihan Kaparin tasoa, mutta kiitos kiitos. Tänään olikin vaihteeksi vähän erikoisempi työ, sain kääntää yhden menestyksekkään suomalaisen bändin tiedotteen ja bändin edustaja lupasi lähettää toimistolle pari signeerattua levyä.
Huu, muistan varsinkin Mutakalan! Olikohan se se sensuroitu versio, kohtalaisen pelottava kuitenkin. Hienoa kun fantasia voi joskus puraista paatunutta realistiakin.
Karoliina:
Kiitos paljosta kommentoinnista! :) Toivottavasti Englantilainen tragedia on suomennettu hyvin. Itsekin ostin suomennoksen joskus kun halvalla sain, mutta en ole sitä vielä vilkaissutkaan. Tarina iski tosiaan kovaa.
Ah, taidat epäillä englantilaisittain (she doubted he'd understand). Ensilukemalta meinasinkin ymmärtää lauseesi juuri väärin päin, mutta asiayhteys ohjasi oikeaan suuntaan. Mielestäni Raja ei ollut kovin runotyttömäinen, mutta Totta on kuuleman mukaan vähän eri maata.
Ai niin, en sitten saanutkaan kommentoitua nuortenkirjajuttuasi, vaikka tarkoitus oli. Itse olen iloinen siitä, että vanhat suosikit ovat maistuneet uusintakierroksellakin. Potteriin tutustuminen ei olisi tullut mieleen vielä vuosi-pari sitten, mutta nyt tuntuu itsestään selvältä, että ihastuisin.
Tuskin pettyisit Gatsbyyn. Kuinkahan vanha se suomennos on? Näin jonkun suomenkielisen blogijutun, jonka mukaan kirja oli (alkukielisenä) kaikin puolin vanhentunut, mutta oma kokemukseni oli täsmälleen päinvastainen.
Salaisuus-sarja oli Blytonin myös, niitäkin aion lukea uudestaan joskus tässä.
J. P. taisi musiikkikirjassaan paljastaa yhden juonenkäänteen juuri tuosta kirjasta, joten ehkä valitsen ensin jonkun muun kirjan ja luen perhekirjan vasta sitten, kun olen unohtanut paljastuksen. :)
Mahtavaa, että luit Kapari-Jatan kirjan ja tartuit myös Pottereihin!! Nyökyttelen täällä tuolle hampurilaisravintola/gourmetravintola -vertaukselle. :)
VastaaPoistaThe Great Gatsby on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Ja nimenomaan alkukielellä, suomennoksesta en osaa sanoa mitään... Fitzgerald kirjoittaa jotenkin niin tarkasti ja vähäeleisesti. Tuntuu siltä, että jokaisella lauseella on jokin harkittu tarkoitus eikä yksikään ole ylimääräinen tai turha.
Helen Walshin kirja kiinnostaisi, vaikka aihepiiri ei kuulosta hirveän omakohtaiselta. Englantilainen tragedia teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen.
Mahtavaa nimenomaan, suurkiitokset sinulle siitä jutusta! Nyt on menossa Liekehtivä pikari, enkä meinaa millään ehtiä lukea sitä niin paljon ja usein kuin tekisi mieli. :)
VastaaPoistaGatsby oli kyllä loistava yllätys, tosiaan täynnä hienoja lauseita. Toissa päivänä löysin kirjaston kierrätyskärrystä sen suomennoksen (Kultahattu), ja pakkohan se oli ottaa mukaan, niin voin vaikka tehdä vertailevaa tutkimusta... Ilmeisesti se julkaistiin suomeksi ekan kerran joskus 50-luvulla. Mahtaakohan Fitzgeraldin muu tuotanto olla yhtä laadukasta?
En tiedä miten hyvin Walshin uusin toimii, jos ei ole mitään vauvakokemusta tai -kiinnostusta, mutta toki kannattaa antaa sille tilaisuus, on siinä hienoa kerrontaa ja myös vähän muuta kuin vauvajuttuja.
Onpa harmi, että McCourtin kirja oli pettymys! Se vaikuttaa niin kiintoisalta ja on pitänyt lukea sekin jo jonkin aikaa. Hauskaa, että löysit The Great Gatsbyn. :) Itse en sitä huomannut porukoiden hyllyssä, vaan ostin joskus kun se oli käsittelyssä American Literature -kurssilla. Siinä on jotain tosi lumoavaa!
VastaaPoistaTerv. Pore (jonka google-tili temppuilee)
No ei se nyt ihan huonokaan ollut, mutta jotain jäi puuttumaan. Jeps, Gatsby oli loistava löytö. Siinä pokkarissa on hassu kansi, harmi kun en saanut kuvattua sitä tätä juttua varten. Googlella löytyi kyllä varmaan parikymmentä erilaista Gatsbya, mutta ei tätä nimenomaista. (Sivumennen sanoen olen aina ihmetellyt, miksi kirjoista tehdään niin erinäköisiä painoksia, kun esim. levyissä on yleensä aina sama kansikuva kaikkialla.)
VastaaPoista