Jutun aiheena olisivat olleet Joel Haahtelan novellit. Kesällä yritin houkutella juttua esiin. Uuden romaanin julkaisua odotellessa olisi ollut hyvä tilaisuus esitellä siihenastiset novellit.
Novelleja oli kaksi. Ensimmäinen oli "Zaia", joka julkaistiin Miehen rakkaus -antologiassa (Gummerus, 2008). Siinä mies muisteli entistä rakastettuaan. Toinen oli "Syntymäpäiväpoika", tarina pojan ja äidin öisestä uimaretkestä. Se ilmestyi suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi Ida Pimenoffin kauniissa valokuvakirjassa A Shadow at the Edge of Every Moment of the Day (Kehrer, 2011).
Molemmat novellit olivat taattua tavaraa haahteloituneelle – hieman arvoituksellisia, unenomaisia tuokiokuvia. Kovin pitkäaikaista muistijälkeä ne eivät kuitenkaan jättäneet.
Kesä kului, Tähtikirkas, lumivalkea ilmestyi ja novellijuttu pölyyntyi pääkopassani. Olin jo valmistautunut heittämään sille hyvästit, kun eräänä sunnuntaina kirjakaupassa satuin tarttumaan uuteen Novelli palaa! -antologiaan (WSOY, 2013). Hämmästyksekseni huomasin Haahtelan olevan mukana ja lukaisin novellin siltä seisomalta.
Uusi novelli "Häämatka" teki vaikutuksen ja nousi suosikikseni Haahtelan lyhäreistä. Tarina kertoi epätavallisesta häämatkasta Roomaan.
Siltikään en saanut juttua aikaiseksi. Viikot vierivät ja kirjoittamaton juttu hiersi kuin pikkukivet kengässä. Lopulta oli pakko kiskaista kenkä jalasta, ropistella kivet tienpenkalle ja yrittää unohtaa koko juttu. Kiinnostuneiden on siis parasta itse etsiä kirjat käsiinsä, sori.
Korvaukseksi kirjoittamattomasta jutusta ajattelin taas kerran arpoa muutaman ylimääräisen Haahtela-tuotteen pois nurkista. Tarjolla olisi
– Kirjain-lehden numero 1/2010, jossa Joel komeilee kansikuvapoikana
– Kaksi kertaa kadonnut, jota suosittelen aiheeseen jo vihkiytyneille
– Elena, joka sopii melkein kenelle tahansa.
Arvontaan voi osallistua kertomalla perjantaihin 4.10. mennessä, mistä palkinno(i)sta on kiinnostunut.
P.S. Jos joku oikein tosissaan hurahtanut liikkuu Tampereen pääkirjaston suunnalla, kannattaa tutustua myös kahteen Unicum Zwack -novellilehteen, jotka nuori Haahtela julkaisi opiskelukavereineen vuonna 1995. Lehtiä ei anneta lainaksi, mutta niitä voi lukea kirjastossa, kuten tein helmikuussa 2010.
(Jos jollakulla on jemmassa laatikollinen Unicum Zwackeja, ostaisin mielelläni yhden kappaleen kumpaakin käypään hintaan.)
Tämähän oli ihan mainio bloggaus Haahtelan novelleista! Ei ole itse tullut luettua herran novelleja mutta voisi joskus kokeilla.
VastaaPoistaOlisin mieluusti mukana tuon Kirjain-lehden arvonnassa. Nuo kirjat kun on tullut jo luettua (Elena on ehdoton suosikkini tähän mennessä hänen kirjoistaan).
Pihi nainen, kiitos! Novelleja kannattaa tosiaan kokeilla, jos tulee vastaan.
PoistaMainio blogijuttu, onneksi se päätti muuttaa pääkopastasi Poplaariin. <3 Kiitos siis tästä.
VastaaPoistaEn ole lukenut noita aiempiakaan novelleja, ja oikeastaan olen ollut tietoinen vain Syntymäpäiväpojan olemassaolosta. Tuo uusi alkoi tietenkin kiinnostaa eniten, kiitos painavien suositustesi, joten etsinen sen käsiini lähiaikoina.
Arvontaankin osallistun, totta kai. Silmäni kiiluvat eritoten tuota Kaksi kertaa kadonnutta katsellessani, sillä se on ainoa hyllystäni puuttuva Haahtela. Kirja itsessään on luetuista vähiten mieluinen (pitäisikin saada jutunluonnos kirjoitettua loppuun, se asuu puolestaan minun päässäni viikosta toiseen), mutta kyllähän kaikki miehen kirjat pitäisi tietenkin omistaa. Myös Kirjain kiinnostaa, eli osallistun noiden kahden arvontaan. Kyllä nyt jännittää! :)
Ai niin, se piti vielä sanoa, että mainio uusi termi tuo 'haahteloitunut'!! Ilmoittaudun sellaiseksi, ja ihastelen uskomatonta kykyäsi luoda sellaisia uudissanoja, jotka tuntuvat niin luonnollisilta kuin ne olisivat aina olleet. Kirjailija-ainesta. <3
PoistaVoi noita sinun nurkkiasi, mitä aarteita sieltä löytyykään! Elenalle olisi täällä paikka tarjolla, joten olen kovasti haahteloituneena arvonnassa mukana.
PoistaJoana, Elena ei sentään lojunut nurkissa kovin pitkään, se tarttui mukaan kirppikseltä pari viikkoa sitten (en edes kehtaa sanoa, kuinka halvalla). :)
PoistaSara, kiitos! ♥
Oi, nyt kyllä kiinnostuin noista Matkanovelleista (ei vielä saatavilla meidän kirjastosta, mur) tuon kiehtovalta kuulostavan Haahtelan novellin vuoksi. Noista kahdesta muustakin Haahtela-lyhäristä kiinnostuin...
VastaaPoistaOsallistun KirjaIN-lehden ja Kaksi kertaa kadonneen arvontaan, Elenan olen jo lukenut ja haluan jättää enemmän mahiksia todellisille Haahtela-entusiasteille :)
Kiva juttu, Maria! Matkanovellien joukossa on varmasti muutakin kiinnostavaa, pari niistä olenkin jo ehtinyt lukea Matkaan-lehdestä (mm. Petri Tammisen).
PoistaMainio, erilainen postaus! Hyvä, että avasit vähän sitä, mitä päässäsi on liikkunut Haahtelan novelleja lukiessasi.
VastaaPoistaEn ole vielä Elenaa lukenut, vaikka monesti olen aikonut. Siitä siis olisin kiinnostunut, jos onnetar päättää minuun suhtautua suosiollisesti.
Mustikkakummun Anna, kiitos! Ja kiva että osallistut.
PoistaMinä en ole edes tiennyt Haahtelan novelleista! Kiitos tästä :).
VastaaPoistaTuo Kaksi kertaa kadonnut puuttuu Haahtelakokoelmastani, eli sen kotiuttaisin mielelläni jos onnetar suosii :).
Sanna, hienoa että tästä oli sitten jotain hyötyä. :)
PoistaOi, tämä arvonta tuli kyllä nyt hyvään aikaan kun täällä yksi Haahtelaan hurahtanut kirjoittelee! Olen kiinnostunut Elenasta :)
VastaaPoistaKivaa, Jenni!
PoistaHaahteloitunut! Ihana sana! Tuli sellainen fiilis tuosta sanasta, että haahteloituneet ovat jonkin sorttisia haaveilevia aatelisia... =D
VastaaPoistaKiva postaus. Arvonnan jätän tällä kertaa väliin. (Nuo kirjathan olen lukenut.)
Kiitos Irene! Ehkä me sitten ollaan vähän sellaisia. :)
PoistaTämä oli kiva,
VastaaPoistaMinä kanssa voisin kirjoittaa viimeksikuluneen vuoden ajalta "olis"-blogijuttuja aika monta - en ole niitäkään saanut tehtyä... ajasta ja energiasta piukkaa... mutta mitäs siitä, Kirjoitan jotakin jostakin joskus, jos silloinkaan.
Kiitos Eeva! Tiedän tunteen, mutta onneksi blogiin voi tosiaan kirjoittaa tai olla kirjoittamatta koska tahansa.
Poista