Koulun aamuhartaudessa pelotti, että karjaisen kesken virrenveisuun PERKELE SAATANA; kun pelikaverit riisuvat pukukopissa kamppeitaan, pelkään että suustani pääsee OLETTEKO MUUTEN LUKENEET MAILA PYLKKÖSEN RUNOJA?
– Petri Tamminen, Muita hyviä ominaisuuksia (2010)
Maila Pylkkönen: Jeesuksen kylä
Otava 1958, 82 sivua
(Yliopiston kirjaston poistomyynnistä ma 18.2.2013, luettu samana päivänä)
Ilman Tammista olisin luultavasti sivuuttanut tämän 20 sentin poistokirjan jonain hihhulijulkaisuna. Pylkkönen (1931–1986) vaikuttaa kuitenkin olleen kaukana hihhulista.
Kuolemasta on vähän tietämistä,
lähtö on harvoin kaunis,
mutta elämä on lempeys ja voima,
vaikeneminen
ainoa yksinäisyys ja uskonto jonka tunnustan.
Jotkin runoista ovat hieman vaikeaselkoisempia, mutta enimmäkseen Pylkköstä on helppo ymmärtää. Kokoelma sisältää muun muassa nättiä luonto- ja lapsikuvausta.
Lapset lumisotasilla. Äidit ikkunoissa
puistamassa päätä.
Pienet mönkiäiset hihkuvat
tuiskinassa, tuiskuttavat lunta.
Isojen lasten leikki on peliä,
punaposkista, vakavaa, vikkelää.
Unohdettu pikkuveli syö lunta kintaastaan.
Pienet pihlajanmarjat nauravat suu raollaan.
Runot eivät varsinaisesti vieneet jalkoja alta, mutta mukavaa luettavaa ne olivat. Vaikka teoksen alaotsikkona on "runoluonnos", sisältö ei tuntunut luonnosmaiselta.
Niin, oletteko te muuten lukeneet Maila Pylkkösen runoja?
Itse voisin lukea lisääkin joskus.
★★★½
Enpäs ole kuullutkaan Maila Pylkkösestä ennen tätä postaustasi, mutta nyt sait minut todellakin kiinnostumaan!
VastaaPoista(Ja tuskin minäkään olisin tuohon kirjaan ikinä kirjastossa tarttunut, nimi ja kansi kun eivät varsinaisesti vedä puoleensa... ;)
No mutta sehän on kiva kuulla! :)
PoistaOn tullut luettua Kootut 1957-1977 kannesta kanteen pariinkin kertaan. Kannattaa tutustua muihinkin Maila Pylkkösen kokoelmiin. On kesä vain (1977) lienee niistä seesteisin. Sen ja esikoisteoksen Klassilliset tunteet (1957) väliin mahtuu monta eri tyylilajia, kokeilevampaa ja eri perinteistä ammentavaa. Jos haluat syventää Pylkkösen taiteen ymmärrystäsi, suosittelen myös Katja Seudun teosta Olla elävän sanat (2009), joka käsittelee ennen muuta Pylkkösen tarkkakorvaisia roolirunoja.
VastaaPoistaKiitos kommentista! On kesä vain -kokoelma tulikin luettua viime kesänä, kun löysin sen mummuni jäämistöstä. Ehkä luen lisääkin joskus.
Poista