Alkukilpailun tulokset

Alkukilpailu on päättynyt. Kiitos kaikille kuudelletoista osallistuneelle! Teistä viisitoista saalisti 1–4 pistettä. Yksi oli ylitse muiden: Pore rohmusi pisteitä peräti 7–, mahtava suoritus! Palkintona on kuvan esittämä pokkari – toivottavasti et vielä omista sitä, ainakaan et tunnistanut alkua. :)

Nyt on aika paljastaa oikeat vastaukset:



1. Erlend Loe: Supernaiivi (8 tunnistusta)
Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni.
Hän ei kenties ole yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k.
Tämä oli yksi tutuimmista, kuten arvelinkin.

2. Iris Murdoch: The Sandcastle (1)
‘Five hundred guineas!’ said Mor’s wife. ‘Well I never!’
‘It’s the market price,’ said Mor.
‘You could articulate more distinctly,’ said Nan, ‘if you took that rather damp-looking cigarette out of your mouth.’
‘I said it’s the market price!’ said Mor. He threw his cigarette away.
‘Bledyard would have done it for nothing,’ said Nan.
‘Bledyard is mad,’ said Mor, ‘and thinks portrait painting is wicked.’
Vain voittaja tunnisti tämän. Olisi oikeastaan tehnyt mieli laittaa tähän Kellon / The Bellin alku, joka on huomattavasti iskevämpi, mutta en viitsinyt, kun olen siteerannut sitä blogissa jo kahdesti.

3. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 2 (1–)
Kesä on ollut pitkä eikä se ole vielä ohi. Sain romaanin ensimmäisen osan valmiiksi 26. kesäkuuta, ja siitä lähtien, yli kuukauden ajan, Vanja ja Heidi ovat olleet kotona lastentarhasta, ja sehän tietää entistäkin rankempaa arkea. En ole koskaan ymmärtänyt mitä järkeä lomassa on, en ole koskaan tarvinnut sitä, minun on aina vain tehnyt mieli tehdä enemmän töitä. Mutta kun on pakko, minkäs sille voi.
Pore arvasi tämänkin! Miinus tulee järjestysnumeron puuttumisesta.

4. Nick Hornby: High Fidelity (9)
My desert-island, all-time, top five most memorable split-ups, in chronological order:
1) Alison Ashworth
2) Penny Hardwick
3) Jackie Allen
4) Charlie Nicholson
5) Sarah Kendrew.
Hornby tunnettiin kaikkein parhaiten, eikä ihme.

5. Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (7)
Hyvä Sidney,
Susan Scott on ihme. Myimme yli neljäkymmentä kirjaa, mikä oli mukavaa, mutta erityisesti minua miellytti ruoka. Susanin oli onnistunut hankkia marenkiinsa kupongit sekä tomusokerille että oikeille kananmunille. Jos hänen kirjalliset lounaansa yltävät vastedeskin tällaisiin saavutuksiin, kiertelen aivan mielikseni pitkin maata. Mahtaisiko runsas lahjus kannustaa häntä jatkamaan tätä voitelua? Kokeillaan sitä – voit vähentää rahat rojalteistani.
Tämänkin rakastetun kirjan tunnisti moni.

6. Sylvia Plath: The Bell Jar (2)
It was a queer, sultry summer, the summer they electrocuted the Rosenbergs, and I didn’t know what I was doing in New York. I’m stupid about executions. The idea of being electrocuted makes me sick, and that’s all there was to read about in the papers – goggle-eyed headlines staring up at me on every street corner and at the fusty, peanut-smelling mouth of every subway. It had nothing to do with me, but I couldn’t help wondering what it would be like, being burned alive all along your nerves.
Plathin loistava kirja osoittautui melko kinkkiseksi tapaukseksi.

7. S.E. Hinton: Me kolme ja jengi (3)
Kun mä tulin pimeestä leffasta ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, mulla ei ollu mielessä kun kaks asiaa: Paul Newman ja kyyti himaan.
Hintonillekin olisin ehkä odottanut paria osumaa enemmän. Klassikko!

8. Donna Tartt: The Secret History (6)
The snow in the mountains was melting and Bunny had been dead for several weeks before we came to understand the gravity of our situation. He’d been dead for ten days before they found him, you know.
Tartt oli tuttu monille. Kirja lienee helposti tunnistettavissa alun perusteella, vaikka lukemisesta olisi jo vuosia.

9. Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon (2)
Ensin näkyvät valot. Valojen jälkeen kuuluu matala hurina, joka lähtee vuoden 1967 valkeasta Morris Mailerista. Harmaa sade hakkaa tuulilasiin. Mies on kumartunut eteenpäin keskittyäkseen pimeässä mutkittelevaan tiehen. Nainen nojaa taaksepäin. Hänen ilmeensä on välinpitämätön, uninen. Tienvierustan valot pyyhkivät hänen otsaansa ja silmiään. Kulmakarvat ovat tummat ja voimakkaat. Mies haluaisi puhua, mutta vaikenee. Hän ei halua häiritä vaimonsa hiljaisuutta.
Haahtela olikin hankalampi tapaus. Täytyy myöntää, etten itsekään ole aivan satavarma, olisinko äkkiseltään tunnistanut kirjaa tämän perusteella, vaikka olen lukenut sen kolmesti! (Tosimies olisi tietysti muistanut automerkin, mutta en tiedä lukevatko tosimiehet Haahtelaa.)

10. Irvine Welsh: Glue (0)
The sun rose up from behind the concrete of the block of flats opposite, beaming straight into their faces. Davie Galloway was so surprised by its sneaky dazzle, he nearly dropped the table he was struggling to carry. It was hot enough already in the new flat and Davie felt like a strange exotic plant wilting in an overheated greenhouse. It was they windaes, they were huge, and they sucked in the sun, he thought, as he put the table down and looked out at the scheme below him.
Welsh oli ainoa täysin tunnistamatta jäänyt, ja olihan tuo ehkä vähän paha. Odotin kuitenkin, että "they windaes" olisi auttanut jotakuta Welshiä alkukielellä lukenutta tunnistamaan edes kirjailijan.

11. Carol Shields: Rakkauden tasavalta (5)
Vauvana Tom Averylla oli kaksikymmentäseitsemän äitiä. Niin hän sanoo. Siitä on lähes neljäkymmentä vuotta.
Shields oli tunnetummasta päästä, mutta onnistui silti harhauttamaan kaksikin osallistujaa Irvingin Oman elämänsä sankari -kirjan suuntaan. Ei sinänsä mikään ihme, kun orpokotimaailmasta on kyse.

12. John Irving: Last Night in Twisted River (3)
The young Canadian, who could not have been more than fifteen, had hesitated too long.
Tämä oli vähän odotettua vaikeampi pala. Kyseessä on kuitenkin Hintonin tapaan virke, joka toistuu myös kirjan lopussa.

Olipas mukavaa. Toivottavasti joku muukin innostuu järjestämään samanlaisen visan!

Alkukilpailu

Kirjainten virrassa -blogin inspiroimana päätin järjestää pienen kilpailun. Alla on tusinan verran alkuja, kaikki minulle tärkeistä kirjoista. Tehtävänä olisi tietää tai arvata mahdollisimman monta kirjaa.

Kilpailun säännöt:
– Voit osallistua kommentoimalla.
– Kirjoita omat vastauksesi ensin ja katso muiden vastaukset vasta sitten, pliis.
– Ei googlausta. Omasta hyllystä lunttaaminen sallittu. :)
– Jokaisesta oikeasta kirjasta saa pisteen, pelkästä kirjailijasta puoli pistettä.
– Eniten pisteitä kerännyt voittaa tuon ensimmäisen kirjan pokkaripainoksena.
– Kilpailuaika päättyy sunnuntaina 24.3. klo 12.00.

Kiitos! Onnea matkaan!


(Kuva Polkka Jam -kalenterista.)

1.
Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni.
Hän ei kenties ole yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k.

2.
‘Five hundred guineas!’ said Mor’s wife. ‘Well I never!’
‘It’s the market price,’ said Mor.
‘You could articulate more distinctly,’ said Nan, ‘if you took that rather damp-looking cigarette out of your mouth.’
‘I said it’s the market price!’ said Mor. He threw his cigarette away.
‘Bledyard would have done it for nothing,’ said Nan.
‘Bledyard is mad,’ said Mor, ‘and thinks portrait painting is wicked.’

3.
Kesä on ollut pitkä eikä se ole vielä ohi. Sain romaanin ensimmäisen osan valmiiksi 26. kesäkuuta, ja siitä lähtien, yli kuukauden ajan, Vanja ja Heidi ovat olleet kotona lastentarhasta, ja sehän tietää entistäkin rankempaa arkea. En ole koskaan ymmärtänyt mitä järkeä lomassa on, en ole koskaan tarvinnut sitä, minun on aina vain tehnyt mieli tehdä enemmän töitä. Mutta kun on pakko, minkäs sille voi.

4.
My desert-island, all-time, top five most memorable split-ups, in chronological order:
1) Alison Ashworth
2) Penny Hardwick
3) Jackie Allen
4) Charlie Nicholson
5) Sarah Kendrew.

5.
Hyvä Sidney,
Susan Scott on ihme. Myimme yli neljäkymmentä kirjaa, mikä oli mukavaa, mutta erityisesti minua miellytti ruoka. Susanin oli onnistunut hankkia marenkiinsa kupongit sekä tomusokerille että oikeille kananmunille. Jos hänen kirjalliset lounaansa yltävät vastedeskin tällaisiin saavutuksiin, kiertelen aivan mielikseni pitkin maata. Mahtaisiko runsas lahjus kannustaa häntä jatkamaan tätä voitelua? Kokeillaan sitä – voit vähentää rahat rojalteistani.

6.
It was a queer, sultry summer, the summer they electrocuted the Rosenbergs, and I didn’t know what I was doing in New York. I’m stupid about executions. The idea of being electrocuted makes me sick, and that’s all there was to read about in the papers – goggle-eyed headlines staring up at me on every street corner and at the fusty, peanut-smelling mouth of every subway. It had nothing to do with me, but I couldn’t help wondering what it would be like, being burned alive all along your nerves.

7.
Kun mä tulin pimeestä leffasta ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, mulla ei ollu mielessä kun kaks asiaa: Paul Newman ja kyyti himaan.

8.
The snow in the mountains was melting and Bunny had been dead for several weeks before we came to understand the gravity of our situation. He’d been dead for ten days before they found him, you know.

9.
Ensin näkyvät valot. Valojen jälkeen kuuluu matala hurina, joka lähtee vuoden 1967 valkeasta Morris Mailerista. Harmaa sade hakkaa tuulilasiin. Mies on kumartunut eteenpäin keskittyäkseen pimeässä mutkittelevaan tiehen. Nainen nojaa taaksepäin. Hänen ilmeensä on välinpitämätön, uninen. Tienvierustan valot pyyhkivät hänen otsaansa ja silmiään. Kulmakarvat ovat tummat ja voimakkaat. Mies haluaisi puhua, mutta vaikenee. Hän ei halua häiritä vaimonsa hiljaisuutta.

10.
The sun rose up from behind the concrete of the block of flats opposite, beaming straight into their faces. Davie Galloway was so surprised by its sneaky dazzle, he nearly dropped the table he was struggling to carry. It was hot enough already in the new flat and Davie felt like a strange exotic plant wilting in an overheated greenhouse. It was they windaes, they were huge, and they sucked in the sun, he thought, as he put the table down and looked out at the scheme below him.

11.
Vauvana Tom Averylla oli kaksikymmentäseitsemän äitiä. Niin hän sanoo. Siitä on lähes neljäkymmentä vuotta.

12.
The young Canadian, who could not have been more than fifteen, had hesitated too long.

Hurmaavien brittikonnien klubi

Knausgårdin jälkeen iski hetkellinen tyhjyys.
Yritin aloittaa paria kirjaa, mikään ei tuntunut miltään.
Mutta sitten kaivelin kirjastopinoa vähän syvemmältä...


(Keltainen kirjasto kiinnostaa kissaa, kuten taannoinkin.)

Jonathan Coe: Konnien klubi
The Rotters' Club, 2001, suom. Arto Virtanen, Tammi 2003, 558 sivua
(Kirjastosta 21.2.2013, luettu loppuun ti 12.3.2013 klo 19.13)

Tämä olisi jäänyt lukematta ilman viisaan kirjastonsedän suositusta. Kolme vuotta sitten luin Coen kirjan The Dwarves of Death, joka oli ihan hyvä muttei muistaakseni paljon enempää. Myöhemmin hiukan hämmästyin huomatessani, että Coelta on kelpuutettu kaksi kirjaa Keltaiseen kirjastoon. Enää en ihmettele.

Marraskuun 15. päivä 1973. Torstai-ilta, sade vihmoo ikkunaruutuihin. Perhe on olohuoneessa, muut paitsi Colin, joka on sanonut vaimolle ja lapsille, että työasioissa menee pitkään eikä häntä kannata jäädä odottelemaan. Kahdessa takorautaisessa jalkalampussa loistaa heikko valo. Valetakasta kuuluu hiljainen pihinä.

Konnien klubi on anglofiileille ihan must! Kirja seuraa muutaman perheen elämää 70-luvun Birminghamissa lähinnä nuorison silmin. Se maalaa tarkkaa ja aidon tuntuista ajankuvaa poikakoulun arjesta, nuoresta rakkaudesta, teollisuuskaupungin elämästä ja brittiyhteiskunnan kuohunnasta. Luokkataistelua, lakkoilua ja IRA:n terrorismia. Seksiä, päihteitä ja rock'n'rollia (sekä paljon muutakin musiikkia – kirja on saanut nimensäkin Hatfield and the North -yhtyeen kreisistä progejazzpoplevystä). Kuvataidetta, kirjallisuutta ja koulun lehden toimittelua. Pientä elämää, suuria tunteita ja traagisiakin sattumuksia. Erittäin vetävä tarina, eläväistä kerrontaa ja sujuva suomennos. Kirja on sekä hauska että koskettava, paljon enempää ei voisi toivoakaan.

Tarina oli niin monipolvinen, että se hyrrää päässäni vieläkin. Edustavaa sitaattiakin oli mahdotonta valita, joten lopulta poimin vain tuon tunnelmaa luovan aloituskappaleen. Kirjalla on myös jatko-osa, Suljettu piiri, jonka luen luultavasti aika pian. Kiitos Jonathan Coe, kiitos kirjastonsetä!

★★★★½

Vanha Suede janottaa, uuttakin tarjolla

Suede on tehnyt uuden levyn 11 vuoden tauon jälkeen. Ensi maanantaina julkaistava Bloodsports on tällä hetkellä kuultavissa Guardian-lehden sivuilla.

Kansikuva vie ajatukset jonnekin Coming Up -aikakaudelle, ja bändi tuntuu edelleen olevan oma itsensä. Levy kuulostaa aika kivalta. Ensisingle Barriers viehätti heti Carson McCullers -viittauksineen (ainakin toivon, että "the heart is a lonely hunter" viittaa siihen kirjaan). Nyt kolmannella kuuntelulla varsinkin levyn keskivaihe kuulostaa entistä paremmalta, joten kyllä tästä varmasti vielä hyvä tulee. En ihmettelisi, vaikka uutuus kestäisi kuuntelua paremmin kuin Head Music ja varsinkin A New Morning (jota en totta puhuen ole kuunnellut juuri lainkaan). Joka tapauksessa on hauskaa, että sedät jaksavat yhä popata (jopa Bernard Butlerin korvannut ihmelapsi Richard Oakes on nykyään 36 vuotta vanha!).

Minulle rakkaimpia Suede-levyjä ovat aina ja ikuisesti ne kaksi ensimmäistä. Vuodet ovat vierineet, mutta muistan yhä sen 18-vuotiaan pojan, joka lainasi debyyttialbumin Ylöjärven kirjastosta kasettina ja kuunteli sitä yksin iltaisin. Ja sen 19-vuotiaan, jolle Dog Man Star oli melkein liikaa syksyisenä sunnuntaina helsinkiläisessä yksiössä, kun piti taas erota tyttöystävästä kokonaiseksi viikoksi.

Jos joku Suede-fani sattuu lukemaan tämän, olisi mukavaa kuulla mielipiteitänne uudesta levystä ja kenties joitain muistojanne bändistä.

-----

P.S. JOHN IRVING TULEE ENSI KUUSSA SUOMEEN!
(Onhan se täällä ennenkin käynyt, mutta en ole päässyt paikalle. Nyt on pakko päästä!)

Oletteko muuten lukeneet Maila Pylkkösen runoja?

Koulun aamuhartaudessa pelotti, että karjaisen kesken virrenveisuun PERKELE SAATANA; kun pelikaverit riisuvat pukukopissa kamppeitaan, pelkään että suustani pääsee OLETTEKO MUUTEN LUKENEET MAILA PYLKKÖSEN RUNOJA?

– Petri Tamminen, Muita hyviä ominaisuuksia (2010)



Maila Pylkkönen: Jeesuksen kylä
Otava 1958, 82 sivua
(Yliopiston kirjaston poistomyynnistä ma 18.2.2013, luettu samana päivänä)

Ilman Tammista olisin luultavasti sivuuttanut tämän 20 sentin poistokirjan jonain hihhulijulkaisuna. Pylkkönen (1931–1986) vaikuttaa kuitenkin olleen kaukana hihhulista.

Kuolemasta on vähän tietämistä,
lähtö on harvoin kaunis,
mutta elämä on lempeys ja voima,
vaikeneminen
     ainoa yksinäisyys ja uskonto jonka tunnustan.

Jotkin runoista ovat hieman vaikeaselkoisempia, mutta enimmäkseen Pylkköstä on helppo ymmärtää. Kokoelma sisältää muun muassa nättiä luonto- ja lapsikuvausta.

Lapset lumisotasilla. Äidit ikkunoissa
     puistamassa päätä.
Pienet mönkiäiset hihkuvat
tuiskinassa, tuiskuttavat lunta.
Isojen lasten leikki on peliä,
punaposkista, vakavaa, vikkelää.
Unohdettu pikkuveli syö lunta kintaastaan.
Pienet pihlajanmarjat nauravat suu raollaan.

Runot eivät varsinaisesti vieneet jalkoja alta, mutta mukavaa luettavaa ne olivat. Vaikka teoksen alaotsikkona on "runoluonnos", sisältö ei tuntunut luonnosmaiselta.

Niin, oletteko te muuten lukeneet Maila Pylkkösen runoja?
Itse voisin lukea lisääkin joskus.

★★★½

Paksuniemen laiha kirja

(Kolme viikkoa sitten ostin tämän eurolla Näsilinnankadun Fidalta ja totesin, että sieltä tekee Tampereen halvimpia kirjalöytöjä. Vaan eipä tee enää – liike muutti korttelin toiselle puolelle ja moninkertaisti hintansa. Austerin Sattumuksia Brooklynissa 18 €? Käsittämätöntä! Buu!)



Petteri Paksuniemi: Jouten
Avain 2011, 164 sivua
(Ostettu 16.2.2013, luettu loppuun su 17.2.2013 klo 18.31)

Hauskanniminen kirjailija oli minulle uusi tuttavuus. Arvasin, ettei Raymond Carverin runoa lainaava kirja voi olla huono. Oudon epätasainen se kuitenkin oli.

Kirja jakautuu kahteen osaan: "Alhaalla" sisältää viisi lyhyttä Helsinkiin sijoittuvaa tarinaa ja "Ylhäällä" kaksi pidempää novellia Lapista. Tykkäsin alakerran jutuista, mutta yläkerta jätti kylmäksi.

Vaikka fiilikset lässähtivät loppua kohden, ei sovi unohtaa hyviä hetkiä. Kuten sitä, kun taiteilija joutui muuttamaan ja olisi halunnut muistolaatan entisen kotitalonsa seinään. Myös divarijutut kiinnostavat tietysti aina.

Divarin muija asetti kelloa takaseinälle.
– Tästä ihmiset voi katsoa kauan ovat istuneet siinä.
Järnstedt nosti päätään Ahti Karjalais -kantisesta Suomen Kuvalehdestä.
– En mä sua tarkottanut.
– Antikvariaatit on niitä harvoja paikkoja, joissa voi roikkua pitkään käyttämättä rahaa. Sitä paitsi, niissä käyvät olisivat kiusankappaleita missä vain, mutta divareissa heillä on poikkeukselliset mahdollisuudet.

★★★

Naistenpäiväruno

Hei mies! Muista aina naiset,
olennot nuo jumalaiset.
Muista olla heille jalo,
pese kumpikin kainalo,
muuten pahalta sä haiset.

Knasu iskee jälleen

Karl Ove Knausgård: 
Taisteluni. Toinen kirja
Min kamp. Andre bok, 2009, suom. Katriina Huttunen, Like 2012, 639 sivua
(Akateemisesta 16.2.2013, luettu loppuun ke 6.3.2013 klo 19.24)

Väittivät että toinen kirja on ensimmäistäkin parempi.
Saattoivat olla oikeassa.

Knausgård jättää vaimonsa Norjaan ja muuttaa hetken mielijohteesta Tukholmaan. Vieraassa maassa ja kaupungissa on vain muutama kiintopiste, mutta vähitellen Tukholma punoutuu osaksi Karl Oven elämää. Löytyy hyvä asunto ja uusi rakkaus, syntyy lapsikin. Kirjoittaminen ei suju, aiemmin julkaistu romaani odottaa turhaan jatkoa. Isän roolissa on opettelemista, lastenvaunujen työntely syö miehisyyttä, naiset eivät enää vilkaisekaan.

Niinpä kuljin Tukholman katuja kuin meidän aikamme nainen, vaikka sisimmässäni riehui 1800-luvun mies.

Melkoinen mies tämä Knausgård. Aivan kuin ensimmäisessäkin kirjassa, hän onnistuu taas kaikessa. Perhe-elämän ja parisuhteen vaikeudet, kirjoittamisen kirot, antikvariaattien ilot, ruotsalaisuuden ja norjalaisuuden erot, kamppailu hullun naapurin kanssa, esikoisen ensiaskelten tuottama riemu, tyhjenevien pullojen arvoitus, sosiaalisten tilanteiden hankaluus, pohjaton itsekriittisyys, häpeä ja ahdistus, pakahduttava rakkaus.

Luin kirjaa puolentoista viikon aikana kotona, junassa ja kahdessa eri kirjastossa. Se toimi joka tilanteessa. Nyt ei auta kuin odottaa seuraavaa osaa.

★★★★★