Hesarin esikoispalkinnon teoksellaan
Heräämisen valkea myrsky.
Hieno juttu, onnittelen.
Satuin lainaamaan kirjan juuri sopivasti.
Luin sen palkitsemispäivän iltana.
Eilen luin sen uudelleen.
Aikamoinen pläjäys.
61-sivuinen runomyrsky.
Omistin keuhkollisen ilmaa
jonka olin muuttanut iloni tuoksuiseksi.
Filander on tosi lahjakas, palkintonsa ansainnut.
Pakko myöntää: minulle kirja oli hieman liikaa.
Se vyöryy päälle, jyrää pehmeästi alleen.
Hengästyttää, häikäisee, hämmentää.
Ihastuttaa mutta myös turhauttaa.
Vika lienee lukijassa, olen tottumaton tällaisiin purkauksiin.
Ryöpytys ja vellonta tulevat varmaan kirjoittajalta luonnostaan.
Ne sopivat toki myrskyn luonteeseen:
välillä tyyntyy, sitten puhuri taas yltyy.
Ylitsepursuilun joukossa on paljon hienoja hetkiä.
Kauniita kuvia ja oivalluksia, joista nautin ihan irrallisinakin.
Väsymys valahtaa yltäsi
kuin kylpyvesi.
Olet kulkenut pitkän matkan suljetuissa silmissä,
katseessa vielä hetken silmäluomien maisemat.
Pieniä, lähes huomaamattomia viisauksia.
Kun halutaan nauttia maailmasta
istutaan ja nautitaan vaikka portaikossa.
Turhan suuri osa tekstistä viuhuu kuitenkin yli.
Haluaisin heittäytyä, liitää mukana, mutta mätkähtelen maahan.
Katuojat kiekuvat eteisen jalanjäljissä
ja yrittävät saavuttaa tulipalojen äänen.
Ehkä asenteeni on väärä, eihän kaikkea tarvitse ymmärtää.
En kuitenkaan mahda mitään sille, että turhaudun.
Kaiken kaikkiaan hyvä mutta ristiriitainen kokemus.
Täytyy lukea joskus kolmannenkin kerran.
Mutta ehkei ihan heti. (*
Kirja on ladattavissa Poesian sivuilta.
*) Oli sittenkin pakko lukea kolmannen kerran jo muutaman päivän päästä, ennen kuin palautin kirjan kirjastoon. Todella vahva teos.
Mielelläni tämän lukisin. Hyvä, että runous saa huomiota. Nuoren miehen maailma on ehkä tuollaista katuojien kiekumista välillä. Ihanaa oli tuo elämästä nauttiminen vaikka portaikossa.
VastaaPoistaElina, olen täsmälleen samaa mieltä, vaikka minulle katuojat eivät kiekuneet nuorenakaan. :) Tämä kannattaa ehdottomasti lukea!
PoistaKiitos Pekka, tietyssä mielentilassa yliviuhuvuuskin on minulle lukijana paikallaan. Pidän Poesian linjasta, jossa teoksia pääsee jo lukemaan netin kautta. Tennilänkin runot jäivät vaivaamaan, näille käynnee samoin.
VastaaPoistaKiitos Mari, Filanderin teksti jää todellakin pyörimään päässä! Lopulta oli pakko lukea kirja vielä kolmannenkin kerran, ennen kuin palautin sen. Eräpäivään olisi ollut vielä melkein kolme viikkoa, mutta olen niin kiltti, että halusin lyhentää varaajien jonotusaikaa.
PoistaKiitos tästä, avasi vähän kirjaa. Ehkä jopa uskaltaudun vähän tutkimaan itsekin. Vaikka yliviuhumista arvailenkin.
VastaaPoistaHyvä juttu, Arja, kannustan tutustumaan rohkeasti! Eihän tämä sinänsä mitään kovin kokeellista runoutta ole. Ja jokaisella lukukerralla löytyy jotain uusia herkkuja, nyt kolmannella yrityksellä viehätyin esim. tästä pätkästä:
PoistaKiitä vertasi sillä se kuljettaa
kuvia luoksesi
uudelleen väritettyinä
kuin lapsi joka kerran olit
saisi ne käsiinsä
ja arvoitusten rypäletertut murskataan violetilla jalalla.
Ehkä runous voi olla jonkinlaista pulahtamista tai antautumista sille kielelle joka siellä kirjassa tekee töitään, että niinkun ymmärtää lukemansa ainakin lukemisen hetkellä jotenkin alitajuisesti?
VastaaPoistaMinulla on vielä sen verran vähän kokemusta runojen lukemisesta, että pulahtaminen vaatii totuttelua, mutta kyllä tämäkin kirja tuntuu palkitsevan kärsivällisyyden. Ensimmäisen lukukerran jälkeen olisin varmasti kirjoittanut tylymmän jutun, nyt kolmannen kerran jälkeen entistä suopeamman.
PoistaEdelleenkään en voi olla miettimättä, kuinka hieno teos tämä olisikaan, jos helmien ja hiertymien sekoitussuhde olisi vielä suotuisampi, mutta erittäin hyvä näinkin.
Kissakin näyttää nuuhkivan kirjaa epäluuloisesti. Ei taida vastata kissan laatukriteerejä ;)
VastaaPoistaTuota on vaikea uskoa!
PoistaAnonyymi, havaintojeni mukaan kissat eivät ole kiinnostuneita kirjallisuudesta, koska se ei haise tai tuoksu millekään, korkeintaan paperille. On olemassa myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita paperinmakuisesta/hajuisesta kirjallisuudesta.
PoistaKyseisestä runokokoelmasta minulla tai kissoillani ei ole mitään sanottavaa, koska en ole sitä lukenut eivätkä kissani ole sitä nuuhkineet.
Hih, Tuija, meidän Eetu-kissa on kyllä kiinnostunut kirjoistakin, tai ainakin naamansa hieromisesta niihin. Tai isompien kirjojen tapauksessa niiden päällä loikoilusta. Yleensä kissa saa kuitenkin tyytyä vähempiarvoisiin paperituotteisiin. :)
PoistaLuulen, että ihastuisin tähän kovasti näiden näytteiden perusteella, kun itsekin olen sellainen hyökyttäjä :)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, luulen samoin! Ei tuo mokoma meinannut minuakaan irti päästää, kun sai kunnon otteen.
Poista