Oma suosikkini on tämä pikkuinen merkki (n. 3 x 11 cm), jonka sain tyttäreltäni pari vuotta sitten:
Omistaja käy ilmi merkin takaa:
Toinen käyttämäni kirjanmerkki on tuplasti isompi. Tässä se poseeraa kirjallisen kaksosensa kanssa:
Kuva on viimevuotinen, nyt merkki on jo vähän rispaantuneempi. Se on saatu Tampereen kaupunginkirjastosta, ja siinä esiintyy Jyrki Siukosen teos Book of Dreams. Kääntöpuolella on J. K. Ihalaisen runo kokoelmasta Eurooppalainen kuolemankirja:
minulle kaikenlaiset elämät pysyvät mysteerioina,
olen hyvin yksinkertainen ihminen.
ihmiset eroavat, siis onnetonta.
matkustaminen, siis seikkailu.
lapset, miten ne saa puusta alas.
traaginen etenee hitaasti, vääjäämättä,
kunnes tuska on kuorittu, paljas
luu, siitä voisi tehdä jonkun työkalun.
Muita kirjanmerkkejä en tällä hetkellä käytäkään, mikä osaltaan kertoo siitä, että minulla ei ole tapana lukea montaa kirjaa samaan aikaan. Minulla on myös pari tähän tarkoitukseen varattua postikorttia, mutta niitä en ole vielä ottanut käyttöön. Aiemmin käytin usein kirjaston lainakuitteja, mutta se tapa loppui siihen kohuun lämpökuittien myrkyllisyydestä. (Kuka muistaa? Eipä tuosta enää ole hirveää haloota ollut.)
Jotkut lukijat tunnustavat taittavansa sivujen kulmat hiirenkorville kirjanmerkin käytön sijaan, mutta itse pidän moista toimintaa melko barbaarisena... En liioin jätä kesken olevia kirjoja auki "naamalleen", paitsi ehkä hätätapauksissa lyhyeksi aikaa, ihan kevyesti. :)
Kylläpä on tyttäresi osannut hienon kirjanmerkin tehdä! :) Tuollaista kelpaa käyttää.
VastaaPoistaKiitos Anna J, olen samaa mieltä!
PoistaAww, miten söpö kirjanmerkki tuo tyttäresi taiteilema :')
VastaaPoistaKiitos Laura, välitän kehut taiteilijalle!
PoistaKääk, mä käytän kirjanmerkkeinä just noita barbaarisia tapoja - molempia! Pitäisi vissiin ryhdistäytyä..
VastaaPoistaIhana kirjatoukka! :)
Kiitos kommentista, Tintti! En halua olla mikään kirjapoliisi, mutta toki kannustan ryhdistäytymään, jos koet siihen tarvetta. :)
PoistaVoi kuinka söpö kirjanmerkki, sopii sinunlaiselle lukutoukalle :)
VastaaPoistaJa joo, ei kirjoja saa taittaa hiirenkorville! Ehkäpä joitakin kuluneita pokkareita, jotka jo ennestään ovat taitoksissa.
Kiitos J, samaa mieltä! :)
PoistaSivujen taittaminen on kirjojen pahoinpitelyä!
VastaaPoistaTuo toukka on valloittavan symppis, toinen vakuuttavan ylvään oloinen :)
Minulla on vino pino kirjanmerkkejä, valtaosa lasten korttipelikortteja, joista liian moni on joutunut hukkaan, jotta pelaaminen enää sujuisi.
Jaan mielipiteesi, Maija!
PoistaTäällä ilmoittautuu yksi barbaari, joka joskus jopa kirjoittaa kirjansa sivuille ja nauttii siitä, kun kirjat näyttävät luetuilta.
VastaaPoistaIhana tuo tyttäresi tekemä kirjanmerkki. Itse en osaa edes käyttää kirjanmerkkejä, vaan unohdan ne aina jonnekin, kun olen jo ehtinyt taittaa kirjan hiirenkorville tai laittaa sen naamalleen johonkin. Tapoja on monia :)
Kiitos rehellisestä kommentista, Jaana. Tietysti itse kukin saa tehdä omille kirjoilleen mitä haluaa. :) Mitä tulee luetuilta näyttäviin kirjoihin, ei minuakaan haittaa esim. se, että pokkarin selkämykseen tulee ryppyjä. (Ainakaan kovin paljon...)
PoistaVoi miten ihana tuo tyttösi tekemä! :D Taidankin pyytää kummipojalta joululahjaksi kirjanmerkkiä ;)
VastaaPoistaKiitos Helmi-Maaria, hyvä idea!
PoistaHienot kirjanmerkit, varsinkin ISI ISIISI -merkki!
VastaaPoistaOmia kirjojaan saa tietysti kukin käsitellä miten vain - taitella sivuja, merkkailla hyviä kohtia ja vaikka kommentoida - mutta kirjaston kirjojen sivunkulmien taittelu pistää kiukuksi. (Niitä on tylsä oikoa palautuskirjoista! Yhtä tylsä kuin kumittaa alleviivauksia...)
Ekaluokan opettajani muuten nimitti vihkonsivujen taiteltuja kulmia koirankorviksi, ei hiiren. "Hiirenkorvia on keväisin puissa, nämä rumat ovat koirankorvia!" (Mitähän mieltä tästä ovat koiraihmiset - älkööt kuitenkaan loukkaantuko, sillä lause on peräisin 50 vuoden takaa :o)
Linnuntietä, eikö?
PoistaKiitos Sammaleinen! Nyt kun sanoit, koirankorvat ovat tuttu ilmaus, ja opettajasi oli ilmeisimmin oikeassa, sillä Kielitoimiston sanakirjakin toteaa näin:
Poista"Kirjan lehdet ovat koirankorvilla kulmat taittuneina t. käppyrässä."
Pitää yrittää jatkossa käyttää oikeita termejä. :)
Kirjaston kirjoista olen ehdottomasti samaa mieltä, ne pitäisi kyllä jättää rauhaan. Sekin tympii, jos kiinnostavassa divari- tai kirppiskirjassa on alleviivauksia (varsinkin muulla kuin lyijykynällä tehtyjä). Sellaiset kirjat jäävät yleensä ostamatta, haluan itse päättää mitkä kohdat ovat tärkeitä.
Ja juu, Linnuntietä.
Onpa ihana kirjanmerkki tuo tyttäresi tekemä! Minä käytän paljon postikortteja, niitä on kiva saada mutta jäävät usein lojumaan joten tämä on hyvä "kierrätyssysteemi" ;).
VastaaPoistaKiitos Sanna, totta puhut!
PoistaSöpö toukkamerkki! Meilläkin mies sai tänä vuonna isänpäivälahjaksi päiväkodissa taiteillun hienon merkin. :)
VastaaPoistaToinen merkki on tyylikäs ja runokin puhutteleva.
Minä olen huoleton kirjojen kanssa. Kirjanmerkkejä pyrin käyttämään, mutta ne ovat usein hukassa ja jos kirjassa vain on kansilieve, käytän yleensä joka tapauksessa sitä. Sivunkulmia taittelen merkatessani esim. blogiin mahdollisesi lainattavia kohtia, mutta en tietenkään kirjaston kirjoista. Niihin sujauttelen lippusia ja lappusia väliin.
Pidän myös tarvittaessa kirjaa alassuin auki, mutta usein se on epäkäytännöllistä ja tilaa vievää esim. tässä supersotkuisella työpöydälläni. :)
Kiitos kehuista, Karoliina! Enpä itsekään pahastuisi, jos tytär innostuisi joskus tekemään uuden merkin samaa sarjaa.
PoistaOmalla tavallaan tuollainen huolettomampikin suhtautuminen kirjoihin viehättää, kyllähän se kertoo tietynlaisesta läheisyydestä ja mutkattomuudesta. Jotain post-it-lappuja voisin kuvitella itsekin käyttäväni, en ikinä pystyisi tekemään marginaaleihin omia merkintöjä (oman nimen raapustaminen etulehdelle teki sekin ensin tiukkaa, mutta nyt olen jo tottunut tekemään sen – pienellä ja siistillä käsialalla, lyijykynällä!). Kansiliepeitä en yleensä voi käyttää kirjanmerkkinä, koska luonnollisesti poistan kirjasta kansipaperit lukemisen ajaksi, etteivät vain repeä tms. :D
Huh, olen vähän järkyttynyt että täälläkin näin monet tunnustavat taittelevansa sivuja, kuitenkin oletan että tänne kirjoittavat ovat suht sivistyneitä kirjojen harrastajia. Muistan kun mummini kertoi joskus kauhuissaan, että heidän kotiapulaisensa (joo, 70-lukua) oli taittanut jokaisen sivun sitä mukaa kun luki kirjaa, ja tuon jälkeen en ole onneksi kuullut kenenkään moista oikeasti harrastavan. Itsehän sain jopa moitteita eräällä keskustelupalstalla, kun tunnustin käyttäväni niitä kansipapereiden liepeitä kirjanmerkkinä, se on kuulemma vähän junttia... Yleensä tosiaan joku kortti tai sopiva lappunen kirjanmerkkinä.
VastaaPoistaNiin ja kiva kun taas kirjoittelet!
h.
Kiitos kivasta kommentista, h.! Kotiapulaisen lukuharrastus on toki sinänsä hyvä asia, mutta huh huh sentään...
PoistaHuippua keskustelua täällä käydään, tärkeästä aiheesta! :)
VastaaPoistaMä käytän nykyään kirjanmerkkinä kirjaston kuitteja ja häthätää jostain repäistyjä paperinpaloja joiden kirjanmerkkielämä päättyy yleensä siihen yhteen kirjaan.
"Oikeina" kirjanmerkkeinä käyttämäni festarirannekkeet ja muut ovat hävinneet kirjahyllyyn kesken jääneiden kirjojen väliin. Tarttis varmaan tehdä jotain.
Kiitti skoskima! Kuulostaa tosiaan siltä, että jotain tarttis tehdä. Tästä tuli mieleen, että kirjaston kirjojen välistäkin on joskus löytynyt mielenkiintoisia kirjanmerkkiunohduksia, jopa valokuvia.
PoistaAika ihana toi ylimmäinen merkki!
VastaaPoistaMä en yleensä käytä ollenkaan kirjanmerkkejä. Se on varmaan vähän hölmöä, mutta mä vaan suljen kirjan ja kuvittelen muistavani seuraavalla kerralla, mihin oon jäänyt. Aina en muista, joten ehkä munkin tarttis tehdä jotain.
Alotin muuten eilen Abstinence Teacherin ja vaikuttaa tosi hyvältä!
Kiitti Heli!
PoistaMutta sehän kuulostaa ihan hauskalta myös, jos tosiaan muistaa mihin on jäänyt. :)
Ja jee, mahtavaa!