Akateemisen myyjä nimittäin kysyi, tuleeko kirja lahjaksi. Ennen ei ole kysytty. Mutta ei se mitään, uskon tämän sopivan miehillekin. (Tunnustaako kukaan mies lukevansa Siri Hustvedtia? Sama se minulle, mutta kiinnostaisi kuulla.)
The Summer Without Men kertoo naisesta, jonka mies ehdottaa kolmenkymmenen aviovuoden jälkeen "taukoa". Nainen joutuu hetkeksi mielisairaalaan ja palaa sitten kotiseudulleen toipumaan. Enempää en vielä tiedä. Aloitan kirjan, kunhan saan ensin luettua erään toisen naisen elämästä.
Tämä tuli ihan puun takaa – vastahan edellinen Hustvedt-suomennos Vapiseva nainen ilmestyi kauppoihin. Uutukainen on painettu niin kiireellä, että sivujakaan ei ole ehditty leikata.
Tai ehkä tuo on tarkoituksellista; en tiedä. Muistan huomanneeni saman jossain muussakin tuoreessa julkaisussa. Epätasaiset sivut saavat kirjan tuntumaan kivasti vanhemmalta. Kaupassa olisi ollut myös sileäreunainen brittipainos, mutta tykästyin tähän.
Eipä muuta tällä kertaa. Paitsi kukkia, olkaa hyvät:
Kiitos! Ja kukatkin värikoodin mukaan. ; )
VastaaPoistaMyös minä olen joskus onnistunut ostamaan tuollaisen leikkaamattoman version Arto Mellerin Elävien kirjoista. Ensin piti puukolla availla teos ja vasta sitten pääsi kunnolla lukemaan rouheaa tekstiä. Harvoin sitä tarvitsee runokirjaan noin kovia aseita.
Pekka, voin kertoa, että Eräs Kustannusherra nimenomaan kehui aikanaan minulle Siri Hustvedtin kirjaa Kaikki mitä rakastin. Hän oli lukenut sitä niin, että unohti nukkua eli lävitse yön. Minulle ihan tavallista.
VastaaPoistaEttä odotan tuon kirjan suomennosta. En saa kiinni kielen vivahteista, jos luen englanniksi. Paitsi Cameronin The Weekend. Siinä kirja, jota suosittelen.
Minäkin odotan tämän kirjan suomennosta, mutta tilasin itselleni englantilaisesta nettikaupasta Muriel Barberyn The Gourmetin, koska se oli vain 3euroa postikuluineen ja on juuri ilmestynyt suomennoksena ja pyörii ahkerasti blogeissa ja mielessä.
VastaaPoistaAika mielenkiintoinen ratkaisu, että sivut ovat noin epätasaiset ja rönsyt, mutta sehän voi tuntua käsissä oikein mukavalle. :)
Joana:
VastaaPoistaTotta kai, inspiraatio tähän juttuun tuli nimenomaan väreistä! Täytyy kyllä myöntää, että kukat osti tällä kertaa vaimo.
Tätä kirjaa varten ei sentään tarvinnut kaivaa puukkoa esiin, kaikki sivut olivat valmiiksi erillään mutta useimmissa on tosiaan epätasaiset reunat. Mahtoikohan kirjojen julkaisu leikkaamattomin sivuin olla yleistä joskus ennen muinoin? Mieleen muistuu yksi Iris Murdochin kirja, jossa päähenkilö vietti pitkiä aikoja leikaten sivuja auki.
Leena:
Hienoa, siinäpä herra minun makuuni! Cameronin The Weekendiä suosittelit jo aiemminkin, ja se on edelleen lukulistallani, mutta eipä vaan näy vieläkään paikallisessa kirjastossa. Muistaakseni suosittelit samaan aikaan myös toista viikonloppukirjaa, Schlinkin Viikonloppua. Se suositus osui nappiin, joten kiitos siitä, jos en vielä ole maininnut.
Hanna:
Minäkään en vielä ole lukenut Hustvedtia alkukielellä, mutta nyt on hyvä aloittaa. Viime aikoina olen usein ollut vähän laiska lukemaan kirjoja englanniksi, vaikka kielitaidon pitäisikin riittää, kun olen itse käännösalalla. Voin tietysti yrittää selittää laiskuuttani sillä, että haluan tukea hyvien suomentajien työtä. :)
Joo, tosiaan kivan näköinen ja tuntuinen kirja, toivotaan samaa myös sisällöltä.
Huokeiden pehmeäkantisten kirjojen sivut olivat kuulemma useinkin aukileikkaamattomia ennenvanhaan. Ja nimenomaan ennenvanhaan (ehkä 70-80 vuotta sitten), koska korkeasta iästäni huolimatta minäkin olen vain kuullut tämän vanhemmiltani :o)
VastaaPoistaKiitos perimätiedon välityksestä! :)
VastaaPoistaIlahduttava keltainen, kiitos.
VastaaPoistaJuu, piti kirjoittaa samaa kuin Sammaleinen. Minulla on Ellen Keyn Kauneutta vuodelta 1909, lukematon, sivut aukileikkaamatta, olen vuosia kerännyt rohkeutta kajota niihin. Enkä vieläkään malta, luen vain niitä muutamaa luettavissa olevaa, joissa kerrotaan hämyhetkistä takkavalkean ääressä.
Kiitos kommentista, Katja! Odelma on ehdottomasti lukulistallani.
VastaaPoistaVoi, kuinka tuollaisen yli satavuotiaan kirjan edes pystyisi leikkaamaan...
Samaa minäkin mietin. Malttaako mitenkään vai pitääkö lainata kirjastosta avattu ja luettu versio? Toisaalta mietin, että ehkä hankkimani kirja odottaa, että joku vihdoin lukisi, pohtii onko hänessä jokin vikana, kun ei kelpaa kenellekään. Sata vuotta on pitkä aika odotella!
VastaaPoistaLukuiloa Odelman kanssa. :)
Totta puhut, tuo on kaksipiippuinen juttu.
VastaaPoistaKiitos, pitää hankkia kirja jostain pian.
Otanpa lukulistalleni tuon The summer without menin. Toivottavasti saan sen käsiini vaikka jo lähiaikoina.
VastaaPoistaHyvä, toivottavasti pidät.
VastaaPoista