Oletteko huomanneet, kuinka paljon Juha Itkosen kahden uusimman romaanin kannet muistuttavat toisiaan?
Värit, meri, sommittelu, oksan ja käsien suunta - ei voi olla sattumaa. Hiukan omituinen ratkaisu, mutta mielenkiintoista yhtä kaikki.
Seitsemäntoista on monitasoinen romaani. Kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa kirjailija Julius Ilosesta, joka kirjoittaa kirjaa nuoresta Henrikistä, jonka elämässä näyttää olevan tiettyjä yhtymäkohtia kirjailija Juha Itkosen nuoruuteen. Kirja oli osittain hieman hämmentävää luettavaa, mutta oli se kuitenkin hyvä. (Jos haluatte tietää enemmän, kokeilkaa jotain oikeaa kirjablogia, kuten tätä.)
Itkonen jaksaa siis kiinnostaa edelleen, vaikka nuo yllä kuvatut kirjakaksoset eivät pärjääkään miehen kahdelle ensimmäiselle kirjalle.
Suosikkini lienee Anna minun rakastaa enemmän, osin ehkä aiheensa takia. Musiikkikuvauksista sai irti vielä enemmän, kun huomasi ilmiselviä viittauksia hämeenlinnalaiseen brittipopyhtyeeseen, jonka basistina ja sanoittajana Itkonen muinoin toimi.
Side-yhtye julkaisi cd-ep:n Attention (1997) ja vaihtoi sitten kieltä ja nimeä. Helmi-nimellä bändi teki kaksi (vai kolme?) cdr-ep:tä ennen kuin vaipui unholaan. Helmi ei oikein iskenyt, mutta Siden ep kuulostaa hienolta aina vaan. Suuria tunteita huokuvat biisit eivät yhtään kalpene parhaan divarisarjan brittipopin rinnalla (mikä on siis kehu - unohdetut brittipopbändit ovat heikkouteni).
Attention-ep:tä ei valitettavasti ole kuultavissa netissä (yllätys yllätys). Mutta kuinka ollakaan, minulla sattuu olemaan yksi ylimääräinen kappale levyä ja ajattelin järjestää pikku arvonnan. Kaikki te (epäilemättä lukuisat) henkilöt, jotka olette kiinnostuneita Itkosesta sekä kotimaisesta ysäribrittipopista, olkaa hyvät ja ilmoittautukaa tähän alle viikon kuluessa. Onnellisen voittajan nimi vedetään kuvitteellisesta hatusta keskiviikkona 13.10. Kiitos!
Jos voitan, saanko sitten tuon Itkosen Anna minun rakastaa enemmän tai Kohti...
VastaaPoistaMieleenkiintoista, miten kiinnitit huomiota tuohon kansiasiaan. Minäkin 'koulutan' koko ajan kustantajia parempiin kansisuorituksiin, mutta en olisi tuota yhtäläisyyttä havainnut.
(Miksi lukisin nyt Seitsämäntoista, kun yöpöytäni välikössä edelleen odottaa eräs Salingerin kuuluisa, tiedät kyllä mikä.)
Olikos tuo juuri se levy, jossa oli kappale Maybe to me? Siinä laulettiin jotain "she says no to compromises, yes to crises, she says maybe to me". Luulin omistavani levy, mutten taida omistaakaan.
VastaaPoistaMutta oletteko huomanneet, kuinka paljon Juha Itkosen kirjan 'Seitsemäntoista' kansi muistuttaa Reko ja Tiina Lundanin kirjan 'Viikkoja, kuukausia' kantta?
VastaaPoistahttp://wsoy.fi/yk/products/show/28752
On kuin sama mies olisi kuvattu eri suunnasta, hieman eri paikassa - merellisissä tunnelmissa kuitenkin. Hämmästyttävän yhdenmukaisia...
Niin, ja edelliseen merkintääsi liittyen: enpä minäkään olisi tiennyt, että Golden Brown on Strangers-kappale. Hieno sellainen! Tulee lapsuusmuistot mieleen ja isäni c-kasetit, joihin hän tunnollisesti äänitti rockradiosta miltei kaiken kuulemansa - levyihin kun ei tuolloin ollut nuorella perheenisällä varaa. Vaan kyllä niitä kasetteja sitten kuunneltiinkin.
Niin, ja kyllähän meikäläistä aina levyt kiinnostaa, joten ilmoittaudun mukaan arvontaan ;-)
Toi Select-lehti tuolla levyn alla näyttää ihan loistavalta! "Bonehead speaks!" :-D
VastaaPoistaKekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa (anteeksi vulgaari analogia :o)
VastaaPoistaKylläpäs onkin samantapaisia kirjankansia, se Lundan myös! Vaikka kustantajakin on eri.
Sen sijaan miekkosten ikäluokka on lähimain sama - kuusi vuotta ei omasta näkökulmastani ole kummoinenkaan ero. Olisiko hakusessa jokin nuoruuden ja keski-iän välimaastossa ajelehtivan miehen tunnelma, kenties kaipuun tyyppinen, jota kannen toivotaan luovan? Kaipuu elämään? Kaipuu nuoruuteen? Kaipuu ylipäätään johonkin? Vai tekofilosofoinko? Ja jos, haittaako se?
Hieno ja avartava soittolista oli edellisessä kirjoituksessa, kiitos siitä.
Ilmoittaudun!
VastaaPoistaMulla on tuo uusin vielä lukematta, pitäisi kyllä. Jostain syystä odotukseni eivät ole kamalan korkealla. Ehkä se on hyväkin, niin on suuremmat mahdollisuudet yllättyä positiivisesti.
Oletko muuten lukenut Panu Rädyn Muurin? Sain sen ystävältäni hänen siivotessaan kirjahyllyään ja tykästyin siihen kovasti. Se on pieni kirja miehestä, jonka ulko-oven eteen on eräänä aamuna ilmestynyt näkymätön muuri, eikä mies pysty poistumaan talostaan. Jos et ole lukenut, niin pidä silmät auki, jos se sattuisi tulemaan jossain vastaan.
Leena: Kirjat ajattelin kyllä pitää itse. :)
VastaaPoistaAntti: Sama levy. Nyt olisi mahdollisuus saada se haltuun, jos meinasit osallistua?
JK: En ole huomannut, vaikka Lundánienkin kirja on hyllyssä. En osannut yhdistää, enkä jotenkin osaa vieläkään... Onhan niissä samoja elementtejä, mutta eri tunnelma ja erilaiset uikkaritkin, heh. Ilmoittautuminen rekisteröity!
Pete: Tausta on valittu huolella, arvelinkin että esim. sinä osaisit arvostaa!
Sammaleinen: Jee, hoksasit analogian! :D Kiitos filosofoinnista ja kehuista.
nissukka: Ok! Jotenkin tuntuu, että tuosta aiheesta olisi voinut saada aikaiseksi mieleenpainuvammankin kirjan, mutta kyllä se tosiaan viihdytti. En ole lukenut Muuria, pitää napata seuraavalla kerralla kirjastosta. Kiitos vinkistä!
Ilmoittaudun mukaan!
VastaaPoistaMunkin pitäisi lukea sitä Itkosta, mutta kun on aina kaikkea muutakin kiinnostavaa... Jännältä kuulosti muuten edellisen kommentoijankin kirjavinkki.
Hyvä!
VastaaPoistaJoo, mielenkiintoiselta tuo Muuri näyttää, lainasin sen jo eilen. Eri asia sitten, koska ehtii lukea... Jono on melkoinen.
Muuri oli varsin nopealukuinen. Luin sen yhdellä istumalla, vaikka jäinkin joitain yksittäisiä kappaleita ja ajatuksia makustelemaan lukiessani. Lukujono on kasautunut melkoiseksi täälläkin ja kasvaa aina vaan. Oikeastaan hyvä niin.
VastaaPoistaTotta puhuit, äkkiähän tuon luki ja mielenkiintoinen oli!
VastaaPoistaMahtava heikkous ;)
VastaaPoistaMulla on vielä tuo 17 kesken. Luin sen nopsaa yli puolen välin, mutta sitten kirja piti palauttaa, enkä ole saanut vielä lainattua sitä uudelleen. Ei siis ihan järisyttävä kokemus, vaikka toki (alusta) tykkäsinkin. Ei kuitenkaan tullut tarvetta kirjastomaksujen uhalla lukea loppuun. Palaan varmaan teokseen heti, kun gradukirjoista pääsen irti.
Anna minun rakastaa enemmän oli kyllä sellainen teos, että sitä on paha lyödä.
Jep, pitää jossain vaiheessa nostaa noita unohdettuja brittihelmiä esiin täälläkin.
VastaaPoistaOikeastaan tekisi nyt mieli ottaa Itkosen vanhemmat kirjat uusintakierrokselle...