Skottikirjailija Irvine Welsh on varmasti joidenkin mielestä sairas mies, toisten silmissä vain sairaan hauska. Kemikaalisukupolven hovirunoilijaksikin tituleerattu Welsh on tehnyt tulosta tappavaan tahtiin siitä lähtien, kun Trainspotting nosti miehen pinnalle 90-luvun puolivälissä. Seitsemän romaania ja neljä novellikokoelmaa käsittävän tuotannon tuorein osa on viimevuotinen Reheated Cabbage. Kokoelman kahdeksasta tarinasta seitsemän on julkaistu aiemminkin, mutta sen verran hämärissä yhteyksissä, että olin tätä ennen lukenut niistä vain yhden.
Irvinellä on melkoisen kiero mielikuvitus, ja jutut pursuavat odottamattomia juonenkäänteitä. Välillä aiheet voivat olla synkkiäkin, mutta sysimusta huumori takaa viihdyttävyyden. Uusimmassa teoksessa seikkailevat henkilöt ovat tuttuun tapaan varsin värikästä väkeä. Kaikkein parhaimmillaan Welsh on kuvatessaan inhottavia öykkäreitä - homofobisia sovinistisikoja, jotka yrittävät ratkaista ongelmansa väkivallalla. Tällaisiin tyyppeihin ei totisesti haluaisi törmätä pimeällä kadulla, eikä edes valoisalla, mutta turvallisesti kirjan sivuilla tarkasteltuna hahmot ovat kerrassaan hulvattomia. Tällä kertaa kuulemme esimerkiksi, mitä Trainspottingista tutun Begbien mielessä liikkuu, kun äidin joulupäivälliselle ilmestyy siskon uusi mies.
Welshin kerronnan viehätystä lisää hahmojen paksu skottiaksentti. Kymmenen vuotta sitten näin The Acid House -kirjaan perustuvan elokuvan teatterissa. Yleisö reagoi tekstittämättömän leffan ensimmäisiin repliikkeihin epäuskoisella naurulla; eihän siitä mongerruksesta meinannut ymmärtää yhtikäs mitään. Painettuna kieli on kuitenkin helppotajuisempaa. Kummallisiin vokaaliyhdistelmiin ja muihin väännöksiin tottuminen vie toki hetken, mutta oudommankin näköisten sanojen merkitys selviää ennen pitkää asiayhteydestä. Esimerkiksi jalkapallo on fitba ja lapsi bairn (lieneekö meren yli tihkunut skandinaavisia vaikutteita). Welshin kirjojen vakiosuomentaja Sauli Santikko joutuu tosissaan huhkimaan leipänsä eteen. Santikko tekee eittämättä arvokasta työtä, vaikka stadilaisittain bamlaavat tyypit eivät tietenkään voi tehdä ihan samanlaista vaikutusta kuin aito asia. Ken whut ah'm sayin, likes?
Ei näköjään auta. Se lie nyt viimein pakko lukea jotakin Irvine Welshiä, vaikka sen kirjat on niin inhannimisiä :o) Mitä suosittelet alkajaisiksi?
VastaaPoistaHui kauhistus, hih! Ei niistä rumimmannimisistä ainakaan kannata aloittaa... Yritin miettiä, mikä olisi Welshin "normaalein" kirja - luultavasti Liima. Sitä voisi kokeilla. Tai ehkä luontevin tutustumiskohde voisi kuitenkin olla Trainspotting, josta kaikki alkoi. Aika huumepitoista sekoiluahan sekin on, mutta aina voi kokeilla, jos ei ihan vähästä hätkähdä. :) Itsekin pitäisi oikeastaan lukea nuo uudestaan, sen verran monta vuotta on vierähtänyt.
VastaaPoistaHarmi muuten ettei mitään niistä novellikokoelmista ole suomennettu. Romaaneista ainoa suomentamaton taitaa olla Marabou Stork Nightmares.
Trainspotting on yksi hienoimmista kirjoista ikinä. Leffaversio on ehkä liian komediallinen, kirja on vakavampi ja siten koskettavampi.
VastaaPoistaTästä uudesta kokoelmasta en ole kuullutkaan. Täytyypä pitää silmällä, jos sen jostain löytäisi! Welshit on parhaita nimenomaan englanniksi, mun mielestä iso osa viehätyksestä tulee siitä oudosta kielestä.
Olen kuntosalilla duunissa ja siellä on välillä Fitball-tunteja. Ajattelen aina lajilistoja katsellessani, että se on skotlantilaista futista, fitba. ;-)
Fitball, aye!
VastaaPoistaJoo, pitää kyllä ehdottomasti lukea Trainspotting uudestaan. Luin sen alkukielisenä aika pian leffan jälkeen ja suomeksi joskus pari vuotta myöhemmin (ainoa lukemani Welsh-suomennos muuten).
Mullekin Reheated Cabbage tuli yllätyksenä, löytyi sattumalta Akateemisesta ja vielä sellaisena päivänä kun kaikki pokkarit olivat tarjouksessa. Suurin osa kokoelman jutuista oli loistavia, Begbie-stoorin lisäksi tykkäsin varsinkin ensimmäisestä lyhäristä ja viimeisestä, pidemmästä jutusta, jonka luin vasta toissapäivänä.
Myös parin vuoden takainen If You Liked School, You'll Love Work sisälsi tosi vinkeitä tarinoita. Ja kyllähän ne muutkin kirjat potkii kaikki. Ainoa vielä lukematta oleva on The Bedroom Secrets of the Master Chefs, joka on kyllä ollut hyllyssä jo pitkään ja varmaan pääsee lukuvuoroon pian (sitähän on väitetty vähän tylsäksi, mutta en kyllä usko ennen kuin luen).
Bedroom... on ihan kohtalainen. Ei megaloistava, mutta sillä on hetkensä. Jotkut hahmot on rakenneltu ihan oikeasti tosi koskettavasti.
VastaaPoistaHeh, tuo taitaa jo olla lupaavin luonnehdinta, jonka muistan kirjasta kuulleeni. Pitää kyllä piakkoin testata itse.
VastaaPoistaonko tästä tulossa suomennosta? en luota enkkuuni.
VastaaPoistat.timur
Eipä taida äkkiä tulla suomennoksia (edes Welshin) lyhytproosasta; sillä on yleensäkin sen verran romaaneja heikompi menekki. Mutta Mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet on kyllä dokumentoitu kirjaston hyllyyn ihan suomeksi :o)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaKiitos tästä suosituksesta. Ja kiitos koko blogista. Olen seurannut alusta asti, mutta ei ollut vielä mitään järkevää kommentoitavaa, joten olen vaan ollut hiljaa. En nyt tiedä, onko tämäkään niin järkevää...
En ole Welshiä lukenut sitten Filthin. Tykkäsin kovasti. Hyllystä löytyisi Ecstasy, mutta en ole vielä saanut siihen tartuttua. Nyt voisin yrittää metsästää tuon Reheated Cabbagen käsiini. Vaikuttaa hyvältä.
Ainiin, en muista olenko saanut sanottua ljournalissa tai missään, mutta luin Haahtelaa sinun innoittamanasi. Kiitos siitäkin.
annina
Kiitos itsellesi kommentista!
VastaaPoistaMullakin oli Welshin kanssa monen vuoden tauko Gluen jälkeen, mutta nyt maistuu taas niin hyvin, että tekis mieli lukea ne kaikki vanhemmatkin uudestaan.
Eipä kestä kiittää Haahtelasta, tuollainen ilo on aina molemminpuolinen. Taisin huomatakin joskus livingsocialista, että olit lukenut ainakin Naiset katsovat vastavaloon.
Kesällä luin puistossa Pornoa, kun paikalle pyöräili joku heikohkosti suomea puhuva turkkilainen mukamas pyytämään tulta. Miekkosen jutteluyrityksistä ei oikein tullut mitään, joten se totesi, että "Ahaa, sinä pidät porno, minä annan sulle muna." Sopi jotenkin hyvin siihen Welshin inhorealistiseen tunnelmaan, kun yritin hätistellä sitä lääppimään alkavaa tyyppiä.
VastaaPoistaPitäis muistaa useammin käydä lukemassa tätä blogiasi!
riina
Hyi mikä törkimys! Näin luettuna tietysti vähän hassu juttu, mutta ei varmasti ollut kiva olla sitä kokemassa. Eli tosiaan, aika welshmäinen välikohtaus.
VastaaPoistaKirjan nimi kyllä harmittaa. En ole viitsinyt edes ostaa sitä, ei oikein sovi kunnon perheenisän hyllyyn... Nimi kun on alkukielisessäkin versiossa täsmälleen sama.
Ja kyllä, täällä saa käydä. :)
Hyvä idea kuvata kirjan sivu. Itse olen lukenut suomeksi Welshiä, ja ehkä kannattaisi yrittää lukea vaan "skotti-enkuksi". AYE:t oli ainakin jätetty kääntämättä, ja se on Welshillä varsin yleinen sana :)
VastaaPoistaHeh, aye! :)
VastaaPoista