Keskiviikko 23. helmikuuta 1994 oli jännittävä päivä: ensitreffit Hämeenlinnassa. Saavuin asemalle juuri näihin aikoihin. Siitä jatkoimme kahvilaan ja elokuviin, ja loppuilta meni pienessä huoneessa istuessa.Pienen huoneen kasettivalikoimakin oli pieni, joten mankassa pyöri melkein koko illan R.E.M.:n Automatic for the People. En ollut kuullut levyä aiemmin ja ihastuin siihen heti. Treffitkin onnistuivat hienosti. Kuusitoista vuotta on melko pitkä aika, mutta levy kuulostaa edelleen hyvältä ja elämä maistuu. Kiitos A! ♥
Ah, ihana blogautus!
VastaaPoistaOlinpa samaa mieltä kanssasi myös uudesta These New Puritansista, ei oikein iskenyt.
Olipa kaunis pieni tarina. Ja vielä kauniimmaksi sen tekee tieto sen onnistuneesta jatkumisesta - hyvinä ja pahoina päivinä <3
VastaaPoistaKiitos kaikille. :)
VastaaPoistaOijee! Mukavaa vuosipäivää, koska aikamatkailu on todellista!
VastaaPoistaKiitos, kiva saada terveisiä lähimenneisyydestä.
VastaaPoista