Tänään astuin tuon massiivisen rakennuksen ovesta täysin erilaisissa merkeissä: siellä järjestettiin Kadonneiden levyjen kirppis osana jotain Beatles-tapahtumaa. Ihan hauskat ja sopivan pienet levymessut. Näin tuttujakin. Tapahtuman henkeen sopimattomasti ostin vain kaksi uutta cd-levyä: The Horrorsin Strange House ja Supergrassin Diamond Hoo Ha (9,50 €/kpl). Mainioita levyjä molemmat. (Laittaisin tähän Spotify-linkit, mutta Nortonin virustorjuntaohjelma on ystävällisesti katkaissut Spotify-yhteyden kotikoneeltamme! Ongelma on ilmeisen laaja - löysin nörttipalstoilta keskusteluja aiheesta, ja jotkut olivat keksineet jo ratkaisunkin, mutta eihän niitä ohjeita oikein tajunnut. Äääh.)
Tampere-talosta matka jatkui suosikkikirpputorilleni Bonuskirppikselle. Sieltä tarttui mukaan Sylvia Plathin lastenkirja Salaperäinen puku (1 €). Pari vuotta sitten lukemani loistavan The Bell Jarin ja yleisten mielikuvieni perusteella en olisi millään arvannut, että Plath on kirjoittanut lapsillekin, mutta tuo kirja näytti joka tapauksessa kiintoisalta.
Olin jo lähdössä kotiin, mutta piipahdinkin Fida Lähetystorille, jonka kirjahyllystä silmiini osui oitis Sari Vuoriston novellikokoelma Flamingopaikka (1,50 €). Olen lukenut Vuoristolta vasta yhden romaanin (Loppu hyvin), mutta se oli sen verran mielenkiintoinen, että olen sen jälkeen ostellut lisää, kun on halvalla löytynyt.
Vuoristosta sain assosiaation Raija Siekkiseen ja käppäilin vielä Suomalaiseen Kirjakauppaan tarkistamaan, onko siellä Siekkisen Novellit-kirjaa, josta olin saanut vinkin. Olihan siellä. Kokoomateos (8 €) sisältää Siekkisen koko novellituotannon, joten pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa - Siekkisen tekstien takana tuntuu olevan enemmän kuin ensisilmäyksellä näyttää. Juuri nyt on lukuvuorossa Häiriö maisemassa, yksi Siekkisen kolmesta romaanista. Alussa arastelin hieman, mutta kyllä kirja sitten tempaisi mukaansa tehokkaasti.
Kotimatkalla ostin vielä kissanruokaa ja lakritsia, mutta ne eivät päässeet kuvaan. (Olisivat tosin voineet piristää, noista kirja- ja levykuvista tulee näköjään helposti aika tylsiä.) Siihen päättyi päivän kaupallinen osuus, pulkkamäki kutsuu!
Olipa sinulla antoisa ja monivaiheinen päivä (tai osa siitä), vaikka lähes kaikki kertomasi toiminta taisi mahtua noin neliökilometrin alueelle. Kannattaa asua Tampereella.
VastaaPoistaLuin juuri viime viikonloppuna Siekkisen romaanin Häiriö maisemassa sekä novellikokoelman Kaunis nimi. Pidin molemmista; pitää lainata lisää.
Joissakin kohdin - missä, en enää muista - tunsin itseni tyhmäksi, kun en pysynyt jonkin hienovaraisen vihjeen mukana. Juuri sellaiset kohdat joskus harmittavat kirjoissa: pitäisi kai lukea joka sana ajatuksella, mutta aina se ei onnistu. Ehkä opin! Tosin verrattomasti enemmän minua harmittavat lukijaa aliarvioivat, puhki selitetyt jutut. Pitääkin olla näin ronkeli :o)
Juu, reviirin pienuus tuntuu joskus vähän hassulta, mutta mitäs sitä turhaan kauemmas lähtemään, jos ei ole tarvetta.
VastaaPoistaKaunis nimi on minullakin lainassa, mutta nythän sen joutaa jo palauttaa, kun ostin ne kootut novellit. Siekkinen tuntuu nimenomaan vihjailevan aika paljon ja kirjoittamaan kaikenlaista rivien väliin, mikä paikoin meinaa tuntua melkein turhankin haastavalta, mutta turhahan siitä on stressata. Aina voi lukea vaikka myöhemmin uudestaan, luultavasti silloin saisi vielä enemmän irti.
(Kirjoitinpa läpiä päähäni: Kaunista nimeä ei palauteta minnekään, senhän olen hankkinut divarista. Häiriö maisemassa jätti lopulta vähän hämmentyneen olon, mutta ehkä kirjasta voi nauttia vaikkei täysin "tajua" sitä.)
VastaaPoistaMikä tuon Plathin englanninkielinen nimi oli? Minulla on The Bed Book, jonka ostin joskus punnalla Lontoosta...
VastaaPoistaThe It-doesn't-matter Suit, julkaistu ilmeisen postuumisti (olikohan 1996). Ihan hauska kirja, lastenkin mielestä.
VastaaPoistaOi, Diamond Hoo Ha! Loistolevy, älyttömän kuuntelukelpoinen monessa tilanteessa.
VastaaPoistaJoo, hieno on! Edellistä 'grass-levyä ei ole tullut kovin paljon kuunneltua, mutta tuohon tykästyin heti tuoreeltaan lainattuani sen kirjastosta. Pitäisi kyllä varmaan palata myös Road to Rouenin pariin (todellakin pitäisi, koska en edes muistanut levyn nimeä lunttaamatta).
VastaaPoistaP.S. Huomaan tehneeni karmean virheen: ei se ollutkaan Megavisa vaan Kolmosvisa! Aloin miettiä asiaa tarkemmin, kun eräs työtoveri muisteli, että eikös Megavisaa kuvattu jossain Ruotsin-laivalla. En siis olekaan todistanut livenä Jukka-Pekka Paloa vaan Reijo Salmista.