Sivut

perjantai 28. helmikuuta 2014

Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki (s. 1980) on kirjoittanut nuoresta asti ja menestynyt useissa kilpailuissa. Uunituore esikoisromaani Kultarinta (Gummerus 2014) on 644-sivuinen tiiliskivi, jonka kokoa ei kannata pelästyä.

"Kultarinta on ennen muuta tarina siitä, miten 1900-luvun alussa – tai minä mullistusten aikakautena tahansa – selviää ihminen, joka haluaisi elää rauhassa", kirjailija toteaa. Selviytymään auttaa rakkaus: miehen ja naisen, isän ja tyttären, ihmisen ja metsän välinen. Tärkein kaikista on luonto.



En pysty sanomaan aiheesta mitään objektiiviseen vivahtavaakaan, koska Anni on siskoni ja olen saanut seurata kirjan valmistumista aitiopaikalta. Käsikirjoituksenkin sain lukea helmikuussa 2012 toisena heti äidin jälkeen. Se oli elämäni ikimuistoisimpia lukukokemuksia: vetävä ja koskettava tarina, joka on kerrottu lumoavalla kielellä (ja jonka on kirjoittanut minun pikkusiskoni!) Hienosta käsikirjoituksesta muodostui vähintään yhtä hieno romaani, jonka loppuun pääsin tänä aamuna klo 7.55.

Enempää en kehtaa hehkuttaa, siirrän viestikapulan muille. Linkitän tähän alle arvioita Kultarinnasta sitä mukaa kuin niitä ilmestyy.

-----

Kultarinta hurmaa blogeissa...

Maijan mielestä Kultarinta on "upean taianomainen, viipyilevä ja pakahduttava kirja". (9.3.2014)

Minna sanoo, että Anni "kirjoittaa kuin enkeli tai metsänkeiju". (10.3.2014)

Marian mieleen "tarina jää soimaan kuin lintujen laulu kevätiltana". (12.3.2014)

Katja löysi kirjasta "keijun kepeyttä, kevätillan raikkautta ja lumisateen painoa". (18.3.2014)

Jonnan mukaan "romaani on kauniilla tavalla hidas ja painava, kuin vanha metsä". (27.3.2014)

Jaana luki Kultarintaa aamukahteen. (7.4.2014)

Tiina päätyi sekä säästelemään että ahmimaan. (7.4.2014)

Ulla, vaativa luontotekstien lukija, suosittelee myös. (13.4.2014)

Mai Laakso ihastui erityisesti luontokuvauksiin (arvio sisältää juonipaljastuksia). (15.4.2014)

Omppu nostaa kirjailijalle kaikkia mahdollisia päähineitä. (21.4.2014)

Tuija sai harvinaisia kirjallisia metsäänastumiskokemuksia. (23.4.2014)

Kimble65 puolestaan sai voimaannuttavan ja puhdistavan lukukokemuksen. (24.4.2014)

Mustikkakummun Anna mykistyi kirjasta mutta onnistui silti kirjoittamaan kivan jutun. (25.4.2014)

Krista toteaa hienosti: "Kultarinta on kuin kaunis maalaus." (29.4.2014)

Arja ehdottaa Kultarintaa Suomen uudeksi kansalliskirjaksi. (2.5.2014)

arjamatkalla: "Kultarinta on hieno esikoisromaani ja ansaitsee mielestäni kaikki ne kirjalliset palkintoehdokkuudet, joita maassamme tänä vuonna julkistetaan." (2.5.2014)

Tuomo: "Jokaisen luonnonystävän tulisi lukea tämä kirja." (21.5.2014)

Minna Vuo-Cho: "Tuntuu hyvältä olla lumoutunut." (23.5.2014)

Reiska: "Romaani on täynnänsä Sananlaskujen tapaisia lausahduksia ja pienen siveltimen tarkkuudella tehtyjä vetoja." (5.6.2014)

Skana: "Nyt tekisi mieli kertoa, että olen lukenut Hesarin tämän vuoden esikoiskirjapalkinnon voittajan, Anni Kytömäen Kultarinnan." (6.6.2014)

Joana: "Miten joku voikin tehdä tällaisia kirjoja!?" (11.6.2014)

Jokke ei vakuuttunut. (14.6.2014)

Kirsi: "Kultarintaa on on mahdotonta sivuuttaa syksyn kirjapalkintoehdokkuuksia jaettaessa." (18.6.2014)

Juhani kirjoitti hyvän arvion hauskan runon ja upeiden kuvien kera. (22.6.2014)

Erja havaitsi, ettei kirjaa ole syyttä suitsutettu. (22.8.2014)

Elinalle Kultarinta oli kesän vaikuttavin kirja. (23.8.2014)

...ja nyt myös telkkarissa!

Aamun kirja (17.4.2014)

Ylen nettisivuilla on myös hieno kulttuuriuutinen. (17.4.2014)

Muualla:

Keskipohjanmaa-lehden Merja Nevalainen: "Kytömäki kirjoittaa kuin olisi itse elänyt, nähnyt ja kokenut kaiken, ja osaa välittää samat tunteet myös lukijan mieleen." (5.5.2014)

Helsingin Sanomien Matti Mäkelä innostui "luonnonsuojelijasukupolven vihreästä metsäraamatusta". (25.5.2014)

Etelä-Saimaan Mikko Jämsénin mielestä kirja "ei olisi tarvinnut kaikkea kerrontaa ollakseen yhtä uskottava ja hyvä kuin se nyt on". (28.5.2014)

Turun Sanomien Noora Lehtimäen mielestä kirja on "lumoavan eheä ja ajaton kokonaisuus. Yli kuusisataasivuisessa teoksessa ei ole mitään ylimääräistä ja tarinan versoilevat polut löytävät perille." (12.6.2014)

Hesarissa myös Suvi Ahola suosittelee Kultarintaa: "Kaipaatko runsasta, jännittävää kesäkirjaa riippumattoon, laiturinnokkaan tai mustikkametsään? Tässä sinulle sellainen." (19.6.2014)

(Kultarinta on arvioitu myös ainakin Aamulehdessä ja Hämeen Sanomissa, mutta näitä arvioita ei ole luettavissa netissä.)

32 kommenttia:

  1. Ja tässä sitten edellä mainittu äiti, ensimmäinen koelukija.

    Kultarinnan ensimmäisten arkkien kääntely ja lukemisen aloittaminen oli jännittävämpää kuin oikeastaan mikään vuosikausiin. Järjestin itselleni mahdollisimman mukavat oltavat sohvan nurkkaan ja vierelleni sopivasti tilaa, johon voin pinota arkit järjestykseen. Lukuaikaa oli onneksi monta tuntia, sillä ilta oli vielä nuori… ja sitten luin, ensin huolellisesti, vähitellen ahmien. Välillä oli pakko seisahtaa hetkeksi maistelemaan sanoja ja lauseita; taisin huudellakin jotain tietokonetta naputtelevalle puolisolle ”Kuuntele nyt tätäkin!” -tyyliin.

    Aamuyöstä minun oli pakko irtautua ja käväistä nukkumassa, sillä oli edessä tavallinen, yleensä mieluisa kirjastotyöpäivä. Iltapäivällä pääsin onnekseni uudestaan sukeltamaan Annin luomaan maailmaan sadan vuoden taakse. En poistunut sieltä vielä pitkään aikaan sen jälkeenkään, kun olin kääntänyt viimeisen lehden. Paketoin parin tuuman paksuisen paperipinon ja toimitin sen kuriiripostina Pekalle.

    Pekan tavoin minäkään en yritä kirjoittaa mitään ”arviota” Kultarinnasta. Kirjoitan vain sen, että lukeminen oli minulle kokonaisvaltainen elämys. Elin Kultarinnan henkilöiden elämää, heidän ilojaan ja murheitaan. Toivon – ja ennustan – palkitsevia lukuhetkiä kaikille, jotka matkaavat Kultarinnan maisemiin.

    VastaaPoista
  2. Luen romaania parasta aikaa ja olen lumoutunut. Annin novelleja luettuani tiesin odottaa jotain erinomaisen hyvää, ja sitä koen jokaisella sivulla saavani, kun Kultarinnan lukeminen ja tarina edistyvät. Huikea kirja, sanon jo nyt! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Sara! Novellitkin olivat tosiaan hienoja, mutta romaani ylitti kaikki odotukset. :)

      Poista
  3. Onnea siskolle, onnea koko perheelle! Kuulostaa ihanalta! Ja saa hehkuttaa!

    VastaaPoista
  4. Sydäntä lämmittävä postaus (ja sen ensimmäinen kommentti), symppis käpy (!) ja kaunis kansi. Kirja kuulostaa aiheen puolesta mitä houkuttelevimmalta. Heti tekee mieli lukea. :)

    Onnea vastakuoriutuneelle (julkaistulle) kirjailijalle ja hänen aiheestakin ylpeälle perhekunnalleen!

    VastaaPoista
  5. Varasin heti kirjastosta, kun kuulin ilmestymisestä. Sitä odotellessa.

    VastaaPoista
  6. Olet varmasti syystäkin ylpeä siskostasi. :)
    Minä odotan malttamattomana postilaatikon kolahdusta, sillä kirjan pitäisi saapua huomenna tai ylihuomenna. Nyt onkin hankala tilanne, kun ei tiedä mitä lukisi odotellessa. Avasin jo Tammetun virran, mutta maltanko poiketa Iijoelta muihin maisemiin ja aikoihin kesken Kallen kouluvuosien?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Maija. :)
      Hienoa, että saat kirjan pian! Mutta tuo on kinkkinen tilanne, Kallea on vaikea jättää jäähylle kesken kirjan...

      Poista
  7. Ihana postaus :)

    Olin kuuntelemassa siskoasi Gummeruksen illassa ja mielenkiinto kirjaa kohtaa heräsi. Varmasti jossain vaiheessa sen luen.

    VastaaPoista
  8. Oi, onnittelut uudelle kirjailijalle ja kirjailijan veljelle! Kirjan aihepiiri vaikuttaa sellaiselta, joka kiinnostaa minua kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, Kaisa Reetta! Olin eilen julkkareissa ja sain kuulla, että kirjasta on jo päätetty ottaa toinen painos, eli muitakin on kiinnostanut. :) Suosittelen tietysti sinullekin mitä lämpimimmin!

      Poista
  9. Huh, varmasti ainutkertainen kokemus päästä lukemaan tyttärensä romaania. Kultarinnasta kuuluu hyvää monelta suunnalta ja aion ehdottomasti lukea sen. Onnea kirjailijalle ja koko perheelle!

    VastaaPoista
  10. Ihana kirjoitus :) Oli mukavaa lukea myös äidin lukukokemuksesta. Onnea sekä kirjailijattarelle että koko perheelle!

    VastaaPoista
  11. Hengästyttävän hieno kirja. Toisaalta teki mieli ahmia, toisaalta säästellä. Anni ymmärtää ihmistä, eläintä, luontoa, koko elämää, ja osaa pukea sen sanoiksi käsittämättömän hienosti. Vähän väliä oli pysähdyttävä maistelemaan sanoja ja lauseita, ihmettelemään kertojan lahjaa ja taitoa ja pulppuavaa tarinaa. Tässä kirjassa on kaikki.

    VastaaPoista
  12. Tässä päällimmäisimmät ajatukseni: http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/2014/04/anni-kytomaki-kultarinta.html

    VastaaPoista
  13. Hieno ja vahva kirja.
    http://kirjanainen.blogspot.fi/2014/04/kultarinta.html
    Luin kirjastokappaleen, mutta aikeissa on hankkia myös oma kirja, silläs tarina on todella uskomaton.

    VastaaPoista
  14. Taidan olla Main kanssa samoilla linjoilla, niin hengästyttävä kirja on, vaikken ole vielä edes lukenut loppuun. Myös teksti sinällään on uskomattoman hieno.

    VastaaPoista
  15. Oli hienoa lukea tämä kesällä. Luonto tuli lähelle ja juoni veti mukaansa. Kauniisti kirjoitettu kirja! Saat olla todella ylpeä siskostasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Minun molemmat lukukertani sattuivat helmikuulle, ehkä kolmannen voisi tähdätä johonkin kesään. :)

      Poista
  16. Minusta tämä ansaitsisi sen Finlandian. Vaikka olin penseä en kirjalle niinkään vaan päähenkilöille tai heidän tekemisilleen. Tällaista kirjaa ei minusta ole aiemmin kirjoitettu. Myötätuulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! :)

      Pitäisi joskus päivittää tuota linkkilistaa, on tullut paljon uusia juttuja.

      Poista